Päät­tä­jäl­tä: Jän­te­vin käsi­var­sin lukion kimp­puun

Vii­me päi­vi­nä on ties min­kä polaa­ri­pyör­teen vir­hea­sen­non joh­dos­ta riit­tä­nyt läm­pöä ja aurin­koa myös tän­ne poh­joi­seen ilma­na­laan. Pit­kän tal­ven jäl­keen täl­lai­set kelit tun­tu­vat ansai­tuil­ta ja jos­tain syys­tä muis­tut­ta­vat lap­suu­den keväis­tä. Eivät­kö ne vain olleet­kin juu­ri täl­lai­sia läm­pi­miä ja aurin­koi­sia? Kou­lua­joil­ta muis­tan luku­vuo­den lopun läm­pi­mien säi­den aiheut­ta­man levot­to­muu­den. Luok­ka­huo­neen ikku­nas­ta tul­vi­nut aurin­gon­va­lo tun­tui joten­kin kut­su­val­ta ja sai nuo­ren oppi­vel­vol­li­sen aja­tuk­set har­hai­le­maan.

Kai­kek­si onnek­si luku­vuo­teen sisäl­tyi myös nii­tä taval­li­sen har­mai­ta päi­viä, jol­loin saat­toi haa­vei­lun sijaan kes­kit­tyä oppi­mi­seen. Oman kou­lu­tie­ni aloi­tin pie­neh­kös­sä kylä­kou­lus­sa, mikä jäl­ki­kä­teen arvioi­den oli erin­omai­nen oppi­mi­sym­pä­ris­tö. Rau­hal­li­nen, tur­val­li­nen ja ihmis­lä­hei­nen paik­ka­han se oli, ja on muu­ten edel­leen. Hir­vas­kos­ken kou­lu Pudas­jär­vel­lä on yhä täy­des­sä toi­min­nas­sa. Se on heti sii­nä Jat­kon jäl­keen, Kuusa­mon­tien var­res­sa likel­lä Koren­to­jär­veä.

Ala­kou­lun kel­po päät­tö­to­dis­tus kie­li halus­ta oppia ja pär­jä­tä elä­mäs­sä. Seu­raa­va etap­pi, lähem­mäs vii­den­sa­dan oppi­laan ylä­kou­lu kui­ten­kin sujui enim­mäk­seen vää­riin asioi­hin kes­kit­tyen, mikä näkyi sel­väs­ti hei­ken­ty­nee­nä opin­to­me­nes­tyk­se­nä. Onnek­se­ni en kui­ten­kaan pää­ty­nyt kou­lu­pu­dok­kaak­si tai ajau­tu­nut syr­jäy­ty­mis­ke­hi­tyk­seen, kuten vali­tet­ta­van monel­le nuo­rel­le kävi ja käy nyky­ään­kin.

Opin­not met­sä­ko­neen kul­jet­ta­jak­si alkoi­vat seu­raa­va­na syk­sy­nä, mut­ta jo kevääl­lä tulin sii­hen tulok­seen, että lukio tai­si sit­ten­kin olla minun jut­tu­ni. Eikä muu­ta kuin soit­to Pudas­jär­ven lukion reh­to­ri Jor­ma Suvan­nol­le, joka sil­tä istu­mal­ta lupa­si kou­lu­pai­kan seu­raa­vak­si syk­syk­si. Koke­nee­na reh­to­ri­na ja poro­mie­he­nä hän kai­ke­ti uskal­si luot­taa nuo­reen met­sä­alan opis­ke­li­jaan.

Kesä­töi­tä sain pai­kal­li­sen hir­si­ta­lo­teh­taan sahal­ta. Kesän lank­kua ja hirt­tä kis­kot­tua­ni aloi­tin lukio-opin­not vah­vis­tu­nein käsi­var­sin ja ras­kaan työn moti­voi­ma­na. Pie­neh­kö lukio tutus­sa ja tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä osoit­tau­tui elä­mäs­sään suun­taa hake­val­le nuo­rel­le juu­ri oikeak­si pai­kak­si opis­kel­la, mut­ta myös ihan vaan kas­vaa ja kehit­tyä ihmi­se­nä. Val­ko­la­kin saa­tua­ni pää­dyin hake­maan polii­si­kou­luun ja sil­lä tiel­lä ollaan.

Näi­hin omiin koke­muk­sii­ni olen pei­lan­nut Oulus­sa käy­tyä lukio­kes­kus­te­lua.

Lukioi­den ja pie­neh­kö­jen kylä­kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­nen tii­vis­tä­mäl­lä ne suu­riin yksi­köi­hin oli­si vaa­ras­sa voi­mis­taa enti­ses­tään huo­les­tut­ta­vaa syr­jäy­ty­mis­ke­hi­tys­tä. Poh­jois-Poh­jan­maal­la 20–29-vuotiaista 11 % on jo nyt ilman toi­sen asteen tut­kin­toa. Uudel­la­maal­la on kes­ki­tet­ty ja siel­lä sama pro­sent­ti on 13. Aio­tut lak­kau­tuk­set tus­kin pie­nen­täi­si­vät Oulus­sa­kaan syr­jäy­ty­nei­den mää­rää. Syr­jäy­ty­mi­nen ole pel­käs­tään syr­jäy­ty­neen itsen­sä ongel­ma, vaan se tulee yhteis­kun­nal­le erit­täin kal­liik­si.

Lopuk­si lai­naan oulu­lai­sen eläk­keel­lä ole­van lukion reh­to­rin ja FT Kul­ler­vo Lei­no­sen taan­nois­ta kir­joi­tus­ta Kale­vas­sa: “Jos kou­lu siir­tyy kau­as kotoa, moti­voi­tu­neim­mat nuo­ret ja varak­kaat van­hem­mat kyl­lä sel­viy­ty­vät. Miten käy niil­le, joil­la nuo molem­mat edel­ly­tyk­set tai edes toi­nen niis­tä puut­tuu? Moni­kaan nuo­ri ei vie­lä 16-vuo­ti­aa­na tie­dä lain­kaan tule­vaa suun­taan­sa.” En tien­nyt minä­kään, mut­ta pie­neh­kö lukio tutus­sa ja tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä antoi riit­tä­vät elä­män eväät, niin ettei tätä nykyä ihan joka mut­kas­sa sot­ke­du jon­kun jal­koi­hin.

Lau­ri Niku­la

kau­pun­ginval­tuu­tet­tu (kesk.)

sivis­tys- ja kult­tuu­rilau­ta­kun­ta, vpj.