Päät­tä­jäl­tä: Ii – edel­lä­kä­vi­jä

Edel­lä­kä­vi­jän (fore run­ner) osa ei ole help­po. Edel­lä­kä­vi­jä rai­vaa tie­tä peräs­sä tule­vil­le, ja jos­kus edel­lä­kä­vi­jä jou­tuu ns. jänik­sen roo­liin. Juok­su-urhei­lus­sa jänik­sen roo­li onkin nime­no­maan aut­taa jota­kin tois­ta voit­toon. Edel­lä­kä­vi­jä ottaa ris­ke­jä ja jos­kus onnis­tuu, jos­kus ei onnis­tu. Edel­lä­kä­vi­jä saa onnis­tues­saan mai­net­ta ja kun­ni­aa hän­tä jopa kadeh­di­taan, mut­ta epä­on­nis­tu­nut­ta edel­lä­kä­vi­jää arvos­tel­laan, pahim­mil­laan pil­ka­taan: ”Arva­sin­han minä, teki­si jota­kin jär­ke­vää, pro­pel­li­pää!”

Iin kun­ta on edel­lä tode­tus­ta huo­li­mat­ta omak­su­nut stra­te­gias­saan ja eri­tyi­ses­ti kehit­tä­mis­yh­tiö MIc­ro­po­lik­sen stra­te­gias­sa edel­lä­kä­vi­jän roo­lin. Kos­ka kun­ta ”pelaa” yhtei­sil­lä resurs­seil­la, eli suu­rel­ta osin vero­tu­loil­la ja val­tio­no­suuk­sil­la, on kun­nan tasa­pai­noil­ta­va roh­kean ja har­kit­se­van väli­maas­tos­sa. Eri­tyi­ses­ti vähä­hii­li­syy­den ja ener­gian­sääs­tön tavoit­te­le­mi­ses­sa Ii on onnis­tu­nut ja saa­nut mai­net­ta ja kun­ni­aa. Ja näen asian niin, että kun kun­ta on nyt toi­mi­nut esi­merk­ki­nä, siis edel­lä­kä­vi­jä­nä, niin voi toi­voa, että toi­set ”juok­si­jat” ottai­si­vat jänik­sen kiin­ni ja meni­si­vät vaik­ka ohi­kin. Täs­sä asias­sa ei ole varaa kateu­teen. Tie­ten­kin Ii halu­aa juos­ta edel­leen kär­jes­sä, mut­ta koko­nai­suu­den kan­nal­ta oli­si hyvä, että kaik­ki teki­si­vät par­haan­sa, niin yksit­täi­set ihmi­set kuin yri­tyk­set, kun­nat ja val­tio­kin.

Mic­ro­po­lis Oy on aset­ta­nut yhdek­si tavoit­teek­seen olla hyvä alus­ta ns. pilot­ti­hank­keil­le. Tämä tar­koit­taa sitä, että yhtiö tar­jo­aa puit­teet uusia asioi­ta kokei­le­vil­le ja eten­kin tek­no­lo­gi­aa kehit­tä­vil­le edel­lä­kä­vi­jöil­le. Esi­mer­kik­si 5 G ympä­ris­tö ja monet ener­gian kulu­tuk­seen liit­ty­vät hank­keet toteut­ta­vat tätä stra­te­gi­aa. Kos­ka kun­ta rahoit­taa Mic­ro­po­lik­sen toi­min­taa osta­mal­la sil­tä elin­voi­ma­pal­ve­lu­ja, vaa­tii tämä kuvio päät­tä­jil­tä vah­vaa luot­ta­mus­ta yhtiön toi­min­taan ja sen sie­tä­mis­tä, että jos­kus jokin han­ke ei tuo­ta­kaan sitä tulos­ta, jota on odo­tet­tu. Mut­ta ilman ris­kien otta­mis­ta ei mitään uut­ta syn­ny vaan siir­ry­tään peräs­sä tule­vien jouk­koon. Uuden tek­no­lo­gian käyt­töön­ot­to sisäl­tää aina ris­ke­jä. Tämän on moni auton osta­ja toden­nut ostet­tu­aan uusim­man mal­lin kaik­ki­ne hie­nouk­si­neen, jot­ka mak­soi­vat pal­jon, mut­ta toi­mi­vat huo­nos­ti. Samoin on käy­nyt mones­ti uusim­man tie­to­ko­neoh­jel­man hank­ki­neel­le. Kui­ten­kin jon­kun on juos­ta­va edel­lä, jot­ta tie­tä saa­daan rai­va­tuk­si.

Voi­si­ko tätä ajat­te­lua laa­jen­taa roh­keam­min kun­nan mui­hin­kin toi­min­toi­hin? Var­hais­kas­va­tuk­seen, ope­tuk­seen, kult­tuu­riin ja lii­kun­taan…? Kyl­lä voi­si. On help­po tyy­tyä teke­mään asia ”niin kuin on teh­ty aina ennen­kin”, mut­ta sil­loin jää­dään taas peräs­sä tuli­joi­den jouk­koon. Tie­ten­kään hyväk­si havait­tua ei kan­na­ta läh­teä kehit­tä­mään kehit­tä­mi­sen vuok­si, jos sii­hen ollaan tyy­ty­väi­siä, mut­ta näh­däk­se­ni Iis­sä­kään ei kaik­ki ole niin hyvin, että voi­sim­me jää­dä ”tuleen makaa­maan”. Haas­tan kun­ta­lai­sia osal­lis­tu­maan toi­min­to­jen kehit­tä­mi­seen. Pal­ve­lun käyt­tä­jä on paras asian­tun­ti­ja sano­maan, miten jota­kin toi­min­taa kan­nat­tai­si kehit­tää. Ei läh­de­tä kui­ten­kaan sil­le lin­jal­le, että vain vali­te­taan sii­tä, mikä kaik­ki on huo­nos­ti, vaan koi­te­taan kat­soa eteen­päin. Uudis­te­taan siel­tä, mis­sä on uudis­ta­mi­sen tar­vet­ta. Jos vas­taus päät­tä­jil­tä tai vir­ka­mie­hil­tä on, että ei sitä voi noin teh­dä, niin vaa­ti­kaa seli­tys­tä, mik­si ei voi. Ihme­tel­lään asi­aa sit­ten yhdes­sä ja löy­de­tään rat­kai­su.

Tei­jo Lie­des
Iin kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja