Päät­tä­jäl­tä: Hyvät tavat kau­nis­ta­vat!

Taka­na on todel­la hie­no kesä, aina­kin suu­rim­man osan mie­les­tä. Syk­sy on alka­nut myös sään suh­teen muka­vas­ti. Jos kesäl­lä kukat tar­joa­vat väri­lois­to­aa, niin kyl­lä sitä teke­vät syk­syl­lä myös puut ja muut kas­vit jot­ka vaih­ta­vat väri­ään.

Mut­ta väri­lois­to­kin lop­puu aika­naan ja har­maus val­taa mai­se­man taas tovik­si. Joten nyt onkin syy­tä naut­tia kai­kes­ta valos­ta, väreis­tä ja mah­dol­li­ses­ta aurin­gon­va­los­ta.

Loma oli hyvää aikaa lada­ta akku­ja, lues­kel­la ja poh­dis­kel­la asioi­ta. Monen­mois­ta asi­aa sai leh­dis­tä lukea­kin. Välil­lä tuli sem­moi­nen olo, että miten meil­lä kai­kil­la oli­si hyvä olla? No, toki aina tulee jotain pien­tä, mut­ta sehän on ymmär­ret­tä­vää, muu­ten­han elä­mä oli­si lii­an help­poa.

Yksi ilmai­nen asia, joka saa aikaan hyvän mie­len ja vai­kut­taa mei­hin kaik­kiin toi­voak­se­ni, on toi­sen ihmi­sen huo­mioi­mi­nen ja kun­nioit­ta­mi­nen! Tämä voi koos­tua hyvin­kin pie­nis­tä asiois­ta. Esi­mer­kik­si ter­veh­ti­mi­nen. Kul­jen pal­jon onni­kal­la, usein hyvin­kin täy­des­sä, niis­sä kul­kee pal­jon mone­ni­käi­siä ihmi­siä. Olen pan­nut mer­kil­le vuo­sien var­rel­la seu­raa­via seik­ko­ja, siis en ole mikään “kyt­tää­jä­tä­ti”, mut­ta nämä sei­kat vain tois­tu­vat ja jää­vät mie­leen.

Täs­sä muu­an esi­merk­ki: har­va kou­lu­lai­nen ter­veh­tii kul­jet­ta­jaa onnik­kaan tul­les­saan, moni istuu yksin joko käy­tä­vän puo­lel­la tai kas­sia  toi­sel­la pai­kal­la pitäen vaik­ka osa mat­kus­ta­jis­ta jo sei­soo, pide­tään ken­kiä vas­tak­kai­sel­la pen­kil­lä, ei anne­ta van­huk­sil­le paik­kaa ym. Täs­sä on monel­la pal­jon paran­net­ta­vaa!

Toi­nen seik­ka on se miten puhum­me toi­ses­ta ihmi­ses­tä. Oli sit­ten kyse yksi­tyi­ses­sä some-päi­vi­tyk­ses­sä tai jul­ki­ses­sa tilai­suu­des­sa. Olem­me kaik­ki eri­lai­sia, meil­lä on eri­lai­set arvot ja aja­tus­maa­il­ma ja sehän on hyvä, jot­ta kes­kus­te­lua syn­tyy. Meil­lä on hyvin eri­lai­sia taus­to­ja ja läh­tö­koh­tia elä­mäs­sä. Mut­ta yksi asia mei­tä yhdis­tää: olem­me kaik­ki Ihmi­siä. Voi­sim­me­ko siis yhdes­sä sopia, että arvos­tai­sim­me toi­siam­me, ottai­sim­me arkeen mukaan empa­tian?

Toki saa ja pitä­kin sanoa, kun on aihet­ta tai on asias­ta eri miel­tä, mut­ta kiin­ni­tet­täi­siin enem­pi huo­mio­ta sana­va­lin­toi­hin. Jo tämä pie­ni asia hel­pot­tai­si yhteis­työ­tä niin taval­li­ses­sa arjes­sa kuin pää­tök­sen teos­sa.

Pie­nin aske­lin, koh­ti parem­paa yhteis­työ­tä. Joo­han?

Kaa­ri­na Tor­ro (sd.)
kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu
yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nan jäsen