On mon­ta tapaa työl­lis­tää

Istues­sa­ni taas yhden ker­ran len­nol­la Oulus­ta Hel­sin­kiin, mikä mer­kit­see usein hil­jai­se­loa pakol­li­sen tun­nin ajan, tar­tuin nors­kin asia­kas­leh­teen. Siis sii­hen, joka löy­tyy jokai­ses­ta konees­ta sii­tä oman nenän edes­tä.

Leh­des­sä oli ker­ran­kin oikein mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa. Kes­kel­lä leh­teä oli useam­pi sivul­li­nen jut­tua suo­ma­lai­sis­ta yri­tyk­sis­tä – menes­tys­ta­ri­noi­ta ”Success Sto­ries Fin­land 100” oli otsik­ko­na.

Iiläi­nen yri­tys PT Poh­jan­Te­ko Oy ker­toi yhdes­sä jutus­sa omaa tari­naan­sa. Ja ilmiö­hän se tari­na on. Yri­tys on perus­tet­tu vuon­na 2014. Ensim­mäi­se­nä vuon­na lii­ke­vaih­to oli 2,4 mil­joo­naa euroa ja jo parin vuo­den pääs­tä vuon­na 2016 rikot­tiin 20 mil­joo­naa euroa.

Mut­ta se, mikä kiin­nit­ti eri­tyi­ses­ti minun huo­mio­ni, on Poh­jan­Te­ko Oy:n tapa työl­lis­tää. Var­si­nai­ses­ti fir­mas­sa on työn­te­ki­jöi­tä noin 20, pää­kal­lo­paik­ka Iis­sä ja sivu­toi­mi­pis­tei­tä muu­al­la­kin Suo­mes­sa. Mut­ta se ver­kos­to: pik­ku­riik­kis­ten mik­ro­y­ri­tys­ten ver­kos­to hipoo 100 hen­ki­löä.

Perin­tei­ses­ti Suo­mes­sa raken­nusa­lal­la toi­mii kym­me­niä tuhan­sia mik­ro­y­ri­tyk­siä. Poh­jan­Te­ko koko­aa­kin toi­mi­vak­si ver­kos­tok­si eri raken­ta­mi­sen osa-aluei­siin eri­kois­tu­nei­ta pik­ku yri­tyk­siä, ja saa näin toi­mi­van ammat­ti­tai­toi­sen divi­sioo­nan. Isot ura­kat hoi­tu­vat nopeas­ti ja jous­ta­vas­ti ammat­ti­mies­ten (tai no, -nais­ten­kin) ver­kos­ton kans­sa, eikä jou­to­käyn­tiä juu­ri­kaan syn­ny.

Mikä yksin­ker­tai­nen kek­sin­tö, oikeas­taan. Jokai­nen tekee juu­ri sitä, mihin on eri­kois­tu­nut, ja koko juna kul­kee samoil­la kis­koil­la samaan suun­taan aika­tau­lun mukai­ses­ti. Ver­kos­ton jokai­nen osal­li­nen, pie­nin­tä ali­hank­ki­jaa myö­ten, on voit­ta­ja. Kun koko­nai­su­rak­ka voi­te­taan, niin jokai­nen voit­taa. Täs­sä­hän ei edes voi olla häviä­jiä.

Tämä ver­kos­to­mai­nen työl­lis­tä­mi­nen, ura­koin­ti tai pal­ve­lu­jen tar­joa­mi­nen oikeas­taan sopii alal­le kuin alal­le. Sote-uudis­tuk­ses­sa­kin puhu­taan pal­ve­lu­jen kil­pai­lut­ta­mi­ses­ta. Voi­si­vat­ko­han esi­mer­kik­si pie­net van­hus­ten hoi­va­pal­ve­lui­ta tar­joa­vat yksi­tyi­set hoi­va­ko­dit lyöt­täy­tyä kimp­paan, jon­kin ”poh­joi­sen­teon” vetä­mi­nä, ja tar­jo­ta yhdes­sä monin­ker­tai­sia vuo­de- ja hoi­to­yk­sik­kö­jä maa­kun­nal­le — koko­nais­rat­kai­su­ja yhden pal­ve­lun sijas­ta? Näin saa­tai­siin pie­net­kin yri­tyk­set elin­voi­mai­sik­si ja tart­tu­maan uuden soten tar­joa­miin mah­dol­li­suuk­siin — ja pai­kal­li­set työ­pai­kat lisään­ty­mään.

Ja kau­pan pääl­le pal­ve­lua lähel­le ihmi­siä.

Hele­na Yli­sir­niö

FM, työl­lis­tä­mis-

koor­di­naat­to­ri

Mic­ro­po­lis Oy