Lomakausi on parhaillaan menossa vaikuttaen varsinkin lapsiperheisiin koulujen ja osan päiväkodeista ollessa suljettuina. Perheissä kesää vietetään monin eri tavoin. Kesäaikaa yleensä odotetaan innostuneena, sen mahdollistaessa lepoa ja mukavaa yhdessäoloa. Mutta kesäaika voi olla myös täynnä stressiä ja ahdistusta. Se voi olla iso työleiri tehtävälistoineen ja erilaisine menoineen. Stressiä voi myös aiheuttaa taloudellinen epävarmuus tai kesää voi varjostaa läheisen päihteiden käyttö ja siitä aiheutuvat seuraamukset.
Haastaisin nyt jokaista aikuista miettimään, mikä omassa kesäajassa on merkityksellistä ja tärkeää. Onko kesänviettotavassa jotain, mitä voisi kyseenalaistaa? Onko aikataulut liian kiireiset? Onko tehtävälista ahdistavan pitkä? Onko alkoholin käytöllä liian iso rooli kesälomalla? Tarvitseeko lapsi koko ajan erityisvirikkeitä? Millainen merkitys kesänviettotavastasi siirtyy lapsen kokemus- ja tunnemaailmaan? Olisiko vain mahdollista olla tekemisen ja menemisen sijaan? Olla läsnä.
Tänä päivänä puhutaan ja kirjoitetaan paljon läsnäolosta ja sen positiivisista vaikutuksista. Voisiko merkityksellinen kesä tarkoittaa läsnäoloa? Sitä, että osaisi ja kykenisi olla läsnä hetkessä sekä läheisilleen että ennen kaikkea itselleen. Se vaatisi pysähtymistä hetkeen, löytäen päivistä niitä asioita ja tilanteita, joita voisi arvostaa ja joista voisi olla kiitollinen. Se vaatisi myös pysähtymistä kuuntelemaan omia ajatuksia ja tunteita, hyväksyvästi. Mielen vaeltaessa menneessä tai tulevassa, huolissa ja murheissa, läsnäolo nykyhetkestä helposti katoaa ja olo on levoton.
Koska vanhemman tunnetilat heijastuvat lapseen, vanhemman kokema stressi, ahdistus ja päihteiden käyttö siirtyvät lapsen kokemusmaailmaan. Millaisen merkityksen lapsi antaa kesälomalleen esimerkiksi silloin, kun ylikireä vanhempi on ärtynyt ja lyhytjännitteinen kiireineen ja huolineen kykenemättä olemaan tässä ajassa ja paikassa? Tai kun vanhemman päihteiden käyttö on runsasta ja läsnäolo katoaa pulloon?
Läsnäolon vahvistaminen huolissa, murheissa ja vastoinkäymisissä voi olla vaikeaa, mutta se ei ole mahdotonta.
Ihmisessä itsessään on suuri muutosvoima, ja omia ajatus- ja käyttäytymismalleja voi meistä jokainen haastaa ja muuttaa. Läsnäolo luo kokemusta tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Tämä kokemus tuottaa turvallisuutta ja mielihyvää ja on meille jokaiselle tärkeää ja merkityksellistä.
Anu Pörhö
sosiaaliohjaaja
Iin perhepalvelut
Oulunkaari