Kehit­tä­jäl­tä

Resurs­si­vii­sau­des­ta uut­ta lii­ke­toi­min­taa ja suo­ria sääs­tö­jä yri­tyk­sil­le

Euroo­pan unio­nis­sa vähä­hii­li­syys on mer­kit­tä­vä pain­opis­tea­lue ja sii­hen panos­te­taan voi­mak­kaas­ti myös Suo­mes­sa. Puhut­taes­sa vähä­hii­li­syy­des­tä ter­mit resurs­si­vii­saus, kier­to­ta­lous, ja mate­ri­aa­li­te­hok­kuus tois­tu­vat usein. Resurs­si­vii­sau­den läh­tö­koh­ta­na on edis­tää ihmis­ten hyvin­voin­tia käyt­tä­mäl­lä maa­pal­lon resurs­se­ja kes­tä­väl­lä taval­la ja vähen­tää nii­den käy­tön ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia. Resurs­si­vii­saus kat­taa mate­ri­aa­li­te­hok­kuu­den ja kier­to­ta­lou­den, mate­ri­aa­lien ja ener­gian käy­tön tehos­ta­mi­sen, tuot­tei­den tai jät­tei­den kier­rä­tyk­sen ja uudel­leen käy­tön.  Resurs­si­vii­saus voi tuo­da yri­tyk­sil­le mer­kit­tä­viä suo­ria sääs­tö­jä sekä tuot­taa myös uut­ta lii­ke­toi­min­taa.

Yri­tyk­sis­sä var­sin­kin hen­ki­lö­re­surs­sit ovat usein rajal­li­set, ja siten hyviä­kään kei­no­ja vähen­tää kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä ja samal­la paran­taa talou­del­li­sia toi­min­tae­del­ly­tyk­siä ei ote­ta käyt­töön, vaik­ka mah­dol­li­suu­det vähä­hii­li­siin ja talou­del­li­siin rat­kai­sui­hin oli­si­vat­kin tie­dos­sa.  Ilmas­to- ja ympä­ris­tö­on­gel­mat sekä monien mate­ri­aa­lien ja ener­gian hin­nan nousu ovat kui­ten­kin kas­vat­ta­neet mer­ki­tys­tä kus­tan­nus­te­ki­jä­nä.  Sil­ti ener­gia ja syn­ty­vä jäte ovat useim­mi­ten asia, joka hoi­de­taan muun työn ohel­la kuten ennen­kin.

Mic­ro­po­lik­ses­sa täs­sä kuus­sa alka­nut Maa­väl­ke-han­ke pureu­tuu yri­tys­ten resurs­si­vii­sau­teen. Han­ke tar­jo­aa yri­tyk­sil­le tie­to­tai­toa ja kon­kreet­tis­ta apua ottaa käyt­töön resurs­si­vii­sai­ta ja suo­ria sääs­tö­jä tuo­via toi­min­ta­mal­le­ja ja rat­kai­su­ja. Lisäk­si hank­kees­sa nos­te­taan esiin ja akti­voi­daan resurs­si­vii­sau­des­ta kum­pua­via uusia lii­ke­toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia.  Mic­ro­po­lik­ses­sa 22.3.2017 jär­jes­tet­tä­väs­sä Ener­gi­aa ja elin­voi­maa pien­bio­kaa­su­lai­tok­sis­ta -tapah­tu­mas­sa pureu­du­taan maa­seu­dun bio­mas­so­jen ja -jät­tei­den tar­joa­miin lii­ke­toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­siin.

Resurs­si­te­hok­kuu­teen panos­ta­mi­nen lisää eko­lo­gis­ta kes­tä­vyyt­tä, mut­ta hyö­dyt näky­vät talou­del­li­sen ja myös sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin para­ne­mi­se­na. Ener­gia­te­hok­kuus para­nee, pääs­töt vähe­ne­vät, pai­kal­lis­ta­lous kohe­nee ja oma­va­rai­suus kas­vaa. Yrit­tä­jät, olkaa­pas roh­keas­ti yhtey­des­sä Maa­välk­kee­seen.

Irja Ruo­ka­mo

Kir­joit­ta­ja toi­mii resurs­si­vii­sau­den ohjel­ma­pääl­lik­kö­nä Mic­ro­po­lik­ses­sa. Hän toi­mii myös pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä Maa­väl­ke-hank­kees­sa, jota rahoit­taa Euroo­pan maa­seu­dun kehit­tä­mi­sen maa­ta­lous­ra­has­to.