Jou­lu­ter­veh­dys: Valo­na pimey­des­sä

Kalen­te­ri­vuo­den lop­pu on käsil­lä ja sitä myö­ten koit­taa valon juh­la, jou­lu. Tämä osuu vuo­den pimeim­pään aikaan, eikä se ole sat­tu­maa. Tätä tapah­tu­maa vie­tet­tiin paka­nal­li­se­na aika­na roo­ma­lai­se­na Satur­na­lia-juh­la­na, joka kris­ti­nus­kon myö­tä sai uuden sisäl­lön Kris­tuk­sen syn­ty­män muis­to­juh­la­na: ”valon, joka koit­taa paka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Israe­lil­le” (Luuk. 2.32).

Kalen­te­ri­vuo­den lop­pu on käsil­lä ja sitä myö­ten koit­taa valon juh­la, jou­lu. Tämä osuu vuo­den pimeim­pään aikaan, eikä se ole sat­tu­maa. Tätä tapah­tu­maa vie­tet­tiin paka­nal­li­se­na aika­na roo­ma­lai­se­na Satur­na­lia-juh­la­na, joka kris­ti­nus­kon myö­tä sai uuden sisäl­lön Kris­tuk­sen syn­ty­män muis­to­juh­la­na: ”valon, joka koit­taa paka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Israe­lil­le” (Luuk. 2.32).

Meil­le kris­ti­tyil­le todel­li­se­na kirk­kau­te­na pimey­des­sä onkin aina Kris­tus. Peri­aat­tees­sa jokai­nen jou­lun valo tai jokai­nen jou­lun kynt­ti­lä muis­tut­taa mei­tä Kris­tuk­sen syn­ty­mäs­tä. Emme vält­tä­mät­tä kui­ten­kaan enää hah­mo­ta nii­den yhteyt­tä Bet­le­he­min luo­lan tapah­tu­miin. Yhteys jou­lu­täh­teen, joka valai­si Kris­tuk­sen syn­ty-män luo­lan, on ken­ties parem­min ymmär­ret­tä­vis­sä. Jou­lun sano­ma ikään kuin huk­kuu kai­ken maal­li­sen alle ja sii­nä samal­la se vesit­tyy. Onpa nii­tä­kin taho­ja, jot­ka uskon­non­va­pau­teen vedo­ten väen väki­sin halua­vat vähä­tel­lä tätä yhteyt­tä tai jopa kiel­tää jou­luun viit­taa­vat tapah­tu­mat. Täs­tä esi­merk­ki­nä on vuo­sit­tai­nen pu-hee­nai­heek­si nouse­va kes­kus­te­lu kou­lu­jen jou­lu- ja kevät­juh­lis­ta. Uskon­non­vas­tai­set tahot eivät kui­ten­kaan kos­kaan ole voi­tok­kai­ta, niin kau­an kuin on nii­tä, jot­ka puo­lus­ta­vat oikeut­ta posi­tii­vi­seen uskon­non­va­pau-teen: oikeut­ta kris­til­li­sen tun­nus­tuk­sen mukais­ten juh­lien viet­tä­mi­seen. Halusi­vat­ko he tai eivät, jou­lu on ja pysyy suu­re­na kris­ti­kun­nan juh­la­na, jota kan­sa­kun­nat kii­tol­li­si­na viet­tä­vät.

Näin suu­ren juh­lan edel­lä on hyvä muis­tut­taa itseäm­me, mik­si oikeas­taan vie­täm­me sitä. Jou­lun tapah­tu­mien myö­tä Juma­la sol­mi ihmi­sen kans­sa aivan uuden­lai­sen lii­ton, sel­lai­sen, jos­ta pro­fee­tat oli­vat ennus­ta­neet, ja jon­ka oli jo kau­an odo­tet­tu tapah­tu­van. Juma­la syn­tyi ja tuli ihmi­sek­si. Kris­ti­nus­kon suu­ri salai­suus on Kris-tuk­sen, Juma­lan lihak­si­tu­le­mi­nen. Tämä tapah­tui mei­dän vuok­sem­me, mei­dän pelas­tuk­sem­me ja sen vuok­si, jot­ta voi­sim­me saa­da ian­kaik­ki­sen elä­män. Pyhä isä Augus­ti­nus (+430) pukee tämän sanoik­si var­sin ele­gan­tis­ti: ”Herää ihmi­nen! Kos­ka sinun täh­te­si Juma­la tuli ihmi­sek­si. Nouse ylös ymmär­tääk­se­si, että se kaik­ki tapah-tui sinun vuok­se­si. Ikui­nen kuo­le­ma oli­si ollut osa­si, ellei Hän oli­si syn­ty­nyt ajal­laan. Et oli­si kos­kaan voi­nut vapau­tua syn­nil­li­ses­tä lihas­ta, ellei Hän oli­si otta­nut sen kal­tai­suut­ta. Kur­juu­te­si oli­si ollut ikui­nen, ellei Hän oli­si teh­nyt tätä armon tekoa. Et oli­si voi­nut tul­la jäl­leen elä­väk­si ellei Hän oli­si kuol­lut puo­les­ta­si. Oli­sit kadon­nut ellei Hän oli­si syn­ty­nyt!”

Siu­nat­tua jou­lun juh­laa ja jou­lu­kaut­ta! Kris­tus syn­tyy – kiit­tä­kää!

Met­ro­po­liit­ta Elia
Oulun orto­dok­si­sen
hiip­pa­kun­nan piis­pa