Toi­mit­ta­jal­ta: Avoin­na vii­kon­lop­pui­sin

Tämän kesän loma tuli pidet­tyä hyvis­sä ajoin. Pör­häl­sin kesä­lai­tu­mel­le jo ennen kou­lu­lai­sia ja pala­sin näp­päi­mil­le hei­nä­kuun alus­sa. Loma oli onnis­tu­nut ja lomail­mat­kin kesän par­haat.

Reis­sa­tes­sa tuli huo­mat­tua, että kesä­kuu ei ole mat­kai­luse­son­kia. Aina sano­taan, että Suo­mi on kiin­ni hei­nä­kuus­sa, mut­ta kyl­lä se monin pai­koin on kiin­ni kesä­kuus­sa­kin. Monen pie­nem­män pitä­jän museo tai näh­tä­vyys oli avoin­na hyvin supis­te­tus­ti, joko vain vii­kon­lop­pu­na tai pari arki­päi­vää lop­pu­vii­kos­ta. Asia on tie­tys­ti ymmär­ret­tä­vä, sil­lä nämä pie­nem­mät koh­teet ovat usein pie­nen yhdis­tyk­sen pyö­rit­tä­miä. Kesä­työn­te­ki­jöi­tä pal­ka­taan vain seson­kia­jak­si, jol­loin mat­kai­li­joi­ta var­mas­ti liik­kuu, eli hei­nä­kuuk­si.

Luon­non­näh­tä­vyy­det ovat sen­tään enim­mäk­seen saa­vu­tet­ta­vis­sa joka päi­vä. Kesä­lo­man paras näh­tä­vyys oli­kin Asko­lan hii­den­kir­nut. Sekä mie­hel­lä­ni että minul­la oli lap­suu­des­ta saman­ta­pai­nen muis­ti­ku­va vai­kut­ta­van syväs­tä kuo­pas­ta, jon­ka poh­jal­la oli kivi. Asko­las­sa näi­tä kuop­pia onkin sit­ten useam­pia, ja vai­kut­ta­via oli­vat edel­leen.

Asko­lan hii­den­kir­nuil­la auton saa aika lähel­le park­kiin ja kal­lio­rin­tei­tä pit­kin voi kul­kea por­tai­ta kai­teis­ta kiin­ni pitäen. Osa por­tais­ta oli sen ver­ran rapis­tu­nei­ta, että pis­ti miet­ti­mään, miten nii­den käy, jos ei rahaa kun­nos­sa­pi­toon ole. Ilme­ni, että pai­kan hoi­dos­ta vas­taa Asko­la-Seu­ra ry tal­koo­voi­min ja pää­sy­mak­su­tu­loil­la. Alu­een por­til­la on pie­ni lipas, johon tuon pää­sy­mak­sun voi lait­taa. Sat­tu­moi­sin tas­kun­poh­jal­la sat­tui tuo pie­ni sum­ma ole­maan. Toki mak­su­pis­tees­sä oli myös tili­nu­me­ro, johon mak­sun oli­si voi­nut suo­rit­taa jäl­ki­kä­teen, mut­ta oli­si­ko­han tuo­ta tul­lut kui­ten­kaan teh­tyä.

Toi­vot­ta­vas­ti hii­den­kir­nuil­le ja vas­taa­vil­le luon­non arvok­kail­le tai­de­teok­sil­le riit­tää jat­kos­sa­kin rahoi­tus­ta ja innok­kai­ta kun­nos­sa­pi­tä­jiä.