Kes­kus­te­lem­me: Tyh­mää tou­hua

Ulkoil­les­sam­me Iis­sä ali­kul­kusil­lan ohi kes­kus­tas­sa huo­ma­sim­me, miten taas on jot­kut äly­va­paat saa­neet mie­li­hy­vää aikaan. Sil­lan alla oli pyö­rä, joka oli rikot­tu aivan hajal­le. Ratas irti, van­teet hajal­le, sisä­ku­mi kap­pa­leik­si ja kai­kin puo­lin pyö­rä kor­jaus­kel­vo­ton. On tar­vit­tu tähän älyk­kyys­tes­tiin useam­pi älyk­kö, ei muu­toin oli­si saa­tu pyö­rää täl­lai­seen kun­toon. Ei taval­li­nen mum­mo­pyö­rä, vaan nuo­ri­so­mal­li­nen maas­to­pyö­rä. Kuin­ka­han monen van­hem­man mie­les­sä käy, että mitä nämä kul­lan­mu­rut tou­hu­aa kodin ulko­puo­lel­la.

Taas on saa­tu pahaa miel­tä jon­kun nuo­ren koh­dal­le ja kotiin.

Isit ja äidit myös­kin tie­toi­sia näis­tä mopois­ta, joil­la ei ole asiat, kuten laki sanoo, liit­tyen ääneen ja mui­hin tur­val­li­suus­lait­tei­siin. Kotoa saa­daan mal­lit myös­kin käy­tök­siin. Kou­lu opet­taa myös­kin käy­tös­ta­po­ja, mut­ta kaik­ki ei vain opi.

Todel­la ikä­vää ja tyh­mää ajan­ku­lua