Kes­kus­te­lem­me: Sukuseu­ran mer­ki­tyk­ses­tä

Sana sukuseu­ra kuu­los­taa joten­kin ummehtuneelta…Mitä siel­lä teh­dään? rekis­te­röi­dään syn­ty­nei­tä ja kuol­lei­ta? Sukuseu­ral­la voi olla monen­lai­sia teh­tä­viä ja hyvin­kin moni­ta­soi­sia. Ran­ta­poh­jas­sa­kin saam­me aina välil­lä lukea sukuseu­ro­jen uuti­soin­tia. Tilai­suu­det eivät vai­ku­ta ummeh­tu­neil­ta teks­tien ja kuvien perus­teel­la.

Mitä sukuseu­ra­toi­min­ta sit­ten antaa? Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti haluan tode­ta, että nuo­rem­pa­na kokoon­tu­mi­sis­sa oli muka­vaa näh­dä serk­ku­ja, syö­dä hyvin ja ihme­tel­lä elä­mi­sen menoa. Van­hem­mi­ten osal­lis­tu­mal­la seu­ran toi­min­taan olen huo­man­nut monen­lai­sia uusia mer­ki­tyk­siä, jot­ka ovat tul­leet tär­keik­si.

Ihmi­sen perus­tar­pei­ta on kuu­lua johon­kin. En ole kos­kaan ollut niin nie­me­län­tör­mä­läi­nen kun asues­sam­me Kai­ros­sa. Mones­ti sai kysy­myk­sen, mis­tä tulet? Sil­loin jou­tui poh­ti­maan juu­ri­aan ja ne löy­tyi­vät­kin Vana­ran­nas­ta. Olin yllät­ty­nyt, kos­ka en ole syn­ty­nyt Poh­jois-Suo­mes­sa ja käy­nyt osan kou­luis­ta­ni­kin muu­al­la.

Tun­ne ja tie­to, mihin kuu­luu, on monel­la taval­la rat­kai­se­vaa. Lap­suu­den muis­tot ja lei­kit, mis­sä oppi aja­maan pyö­räl­lä, uimaan ja mis­tä tuli­vat eli­ni­käi­set ystä­vyys­suh­teet, osa suku­lai­suu­teen perus­tuen, tule­vat juu­riam­me poh­dit­taes­sa tär­keik­si. Yhtei­sö, johon hen­ki­ses­ti tun­tee kuu­lu­van­sa, onkin yhtäk­kiä tär­keä.

Sukuseu­ra­toi­min­ta voi toi­mia juu­rien hah­mot­ta­mi­ses­sa. Juu­re­ton ihmi­nen on hel­pos­ti onne­ton ja masen­nuk­sel­le altis­tu­va ihmi­nen. Tänä päi­vä­nä, kun kaik­ki muut­tuu vauh­dil­la, on mer­ki­tyk­sel­lis­tä, että tie­tää mis­tä tulee. Sil­loin on hel­pom­pi luot­sa­ta myös eteen­päin elä­mäs­sä.

Vaik­ka suku­ni­met vaih­te­le­vat­kin yhden suvun ja seu­ran sisäl­lä, on seu­ran nimel­lä yhdis­tä­vä vai­ku­tus, kos­ka se koko­aa tie­tyn suku­kun­nan sisään­sä. Ihmi­sen pitäi­si pys­tyä ole­maan jopa ylpeä juu­ris­taan, riip­pu­mat­ta löy­tyy­kö taus­tas­ta Ruot­sin kunin­kaal­lis­ta ver­ta. Tuos­sa ne kunin­kaal­li­set kui­ten­kin kul­ki­vat Vana­ran­nas­ta eteen­päin, riit­tää minul­le. Ehkä­pä iso­äi­ti­ni isän äiti hei­tä sou­ti yli, Vana-Kai­sa.

Tur­val­li­suu­den tun­ne on yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä perus­tun­teis­ta ihmi­sen mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta. Kuu­lu­mi­nen johon­kin lisää tur­val­li­suu­den tun­net­ta elä­mäs­sä ja tie­toi­suus omas­ta taus­tas­taan lisää tur­val­li­suu­den koke­mis­ta. Sukuseu­rat aut­ta­vat täs­sä koke­muk­ses­sa osal­taan ja näin me hah­mo­tam­me, kei­tä me olem­me.

Seu­ro­jen kokoon­tues­sa on hyvä miet­tiä nii­tä arvo­ja, jot­ka ovat kan­ta­neet suvun sisäl­lä, mikä meil­le on ollut arvo­kas­ta ja tär­ke­ää vuo­si­sa­to­jen kulues­sa. Ne välit­ty­vät valin­nois­sa. Nämä on hyvä opet­taa tule­vil­le suku­pol­vil­le, kos­ka siel­tä löy­tyy hen­kis­tä kes­tä­vää kehi­tys­tä.
Jus­si Tukiai­nen
psy­ko­lo­gi