Kes­kus­te­lem­me: Met­sän­hoi­ta­jat vaa­ras­sa

Pui­den hyvin­voin­ti on suu­rel­ta osin met­sän tiais­ten ja tik­ko­jen varas­sa. Jos nämä lin­nut puut­tu­vat met­säs­tä, on se vaa­ras­sa jou­tua tuho­hyön­teis­ten hyök­käys­ten koh­teek­si. Jot­ta met­sä pysyi­si ter­vee­nä, oli­si tiais- ja tik­ka­kan­to­jen olta­va vah­vo­ja.

Juu­ri ilmes­ty­nyt tut­ki­mus Suo­men luon­non­va­rais­ten eläin­ten mää­ris­tä on hälyt­tä­vä! Met­sän tiais­ten mää­rä on puo­lit­tu­nut kym­me­nes­sä vuo­des­sa. Syy­nä on mitä ilmei­sim­min pesä­paik­ko­jen puu­te. Hömö- ja töyh­tö­tiai­nen ovat kolo­pe­si­jöi­tä, mut­ta ne eivät pesi pön­töis­sä eivät­kä kolo­puis­sa, var­sin­kaan hömö­tiai­nen, vaan halua­vat itse kover­taa pesä­ko­lon­sa lahoon puu­hun. Samal­la ne raken­ta­vat muil­le kolo­pe­si­jöil­le pesä­paik­ko­ja.

Leh­ti­puut ovat sove­liaim­pia tähän tar­koi­tuk­seen ja koi­vu on erit­täin hyvä, samoin haa­pa. Jot­ta pie­ni tiai­nen kyke­ni­si hen­nol­la nokal­laan puu­ta työs­tä­mään, on sen olta­va hyvin laho ja peh­meä. Täl­lai­sia pui­ta enää har­voin näkee iso­puus­toi­sis­sa­kaan talous­met­sis­sä.

Suo­mi on sitou­tu­nut pysäyt­tä­mään luon­non moni­muo­toi­suu­den köyh­ty­mi­sen vuo­teen 2020 men­nes­sä, mut­ta nykyi­sil­lä hak­kuu­mää­ril­lä tätä tavoi­tet­ta on mah­do­ton saa­vut­taa, kos­ka hak­kuut koh­dis­tu­vat suu­ri­puus­toi­siin met­siin, jois­sa van­han met­sän monet uha­na­lai­set lin­tu­la­jit tais­te­le­vat ole­mas­sao­los­taan. Näi­hin lajei­hin kuu­lu­vat mm. tiai­set ja tikat.

Met­sä­no­mis­ta­jan kan­nat­taa jo met­sän ter­vey­den nimis­sä jät­tää har­ven­nus­ten yhtey­des­sä kas­va­maan myös leh­ti­pui­ta ja sääs­tää laho­puut.

Hömö- ja töyh­tö­tiai­sen tule­vai­suus näyt­tää nyt hyvin syn­käl­tä, kos­ka nämä lin­nut ovat lyhy­ti­käi­siä ja met­siin ei laho­ja leh­ti­pui­ta muu­ta­mas­sa vuo­des­sa saa­da pysäyt­tä­mään tiais­ten mää­rän romah­dus­ta.

Luin lähes 40 vuot­ta sit­ten, että hömö­tiai­sen voi pui­ja­ta pesi­mään pön­tös­sä täyt­tä­mäl­lä pön­tön laho­puu­pu­rul­la tai pie­nil­lä las­tuil­la. Lin­tu luu­lee itse raken­ta­van­sa pesä­ko­lon, kun se tyh­jen­tää pönt­töä näis­tä ros­kis­ta. Kokei­lin sil­loin tuo­ta kons­tia ja sain hömö­tiai­sen pesi­mään pön­tös­sä­ni.

Kos­ka olen hyvin huo­lis­sa­ni näis­tä pie­nis­tä ja kau­niis­ta tiai­sis­ta, aion tänä kevää­nä ripus­tel­la met­sään täl­lai­sia pönt­tö­jä, ja ker­ron tämän vink­ki­nä muil­le­kin. Met­sän tiais­ten ahdin­koa ei näil­lä pön­töil­lä voi­da rat­kais­ta, mut­ta apu se on pie­ni­kin apu!

Pys­tys­sä ole­via laho­pui­ta ei kan­na­ta purun ottoon uhra­ta, mut­ta maa­han kaa­tu­nei­ta laho­pui­ta voi tähän hyö­dyn­tää. Jos lin­nun saa pesi­mään pön­tös­sä, niin pönt­tö kan­nat­taa täyt­tää uudel­leen seu­raa­vi­na­kin vuo­si­na.

Toi­nen tapa aut­taa näi­tä tiai­sia on vie­dä met­sään laho­ja leh­ti­puun run­ko­ja tai aina­kin nos­taa ylös ja sitoa pys­ty­asen­toon maa­han kaa­tu­nei­ta laho­pui­ta.

Jor­ma Hei­no­nen
ympä­ris­tö­tek­nii­kan DI