Kes­kus­te­lem­me: Kui­va­nie­men pitä­jä­mark­ki­nat on hyvää elin­kei­no­po­li­tiik­kaa

Tori­kaup­pa ei ole vapaa-ajan toi­min­taan ver­rat­ta­vaa puu­has­te­lua, vaan vaka­vaa ammat­ti­toi­min­taa per­hei­den lei­vän­han­kin­nan tur­vaa­mi­sek­si. Lähes jokai­ses­sa kau­pun­gis­sa ja kun­nas­sa on teh­ty mark­ki­nois­ta kesä­ta­pah­tu­mien veto­nau­la, kesä­mat­kai­lun täky.

Iin Kui­va­nie­mel­lä jär­jes­te­tään tule­va­na vii­kon­lop­pu­na 20–21 päi­vä­nä pitä­jä­mark­ki­nat. Tapah­tu­mas­sa täyt­tyy kak­si hyvien mark­ki­noi­den oleel­lis­ta teki­jää: on olta­va run­saas­ti mark­ki­na­kaup­piai­ta ja asiak­kail­le on jär­jes­tet­tä­vä viih­teel­lis­tä ohjel­maa. Kaik­ki mark­ki­noil­le tule­vat eivät tule etsi­mään ostet­ta­vaa, vaan tule­vat naut­ti­maan tun­nel­mas­ta.

Pitä­jä­mark­ki­nat avaa pie­ny­rit­tä­jil­le tien tuot­tei­den suo­ra­myyn­tiin. Vaik­ka suu­ry­ri­tyk­set hal­lit­se­vat jul­ki­suut­ta, niin talous­e­lä­mä pyö­rii pit­käl­le pien­ten ja kes­ki­suur­ten yri­tys­ten varas­sa. Pie­ny­rit­tä­jien mer­ki­tys hyö­dyk­kei­den ja pal­ve­lu­jen tuot­ta­ji­na koros­tuu, sil­lä Suo­mes­sa yli 40 pro­sent­tia yri­tyk­sis­tä toi­mii yksin yrit­tä­jä­nä.

Heis­tä löy­tyy run­saas­ti eri­lai­sia tuot­tei­den teki­jöi­tä. Ongel­ma­na on se, miten tuot­teet saa­daan vai­het­tua rahak­si. Suo­ma­lais­ta päi­vit­täis­kaup­paa hal­lit­see 2–3 suur­ta ket­jua. Käsi­työn­te­ki­jöil­lä ja alku­tuot­ta­jil­la on mah­don teh­tä­vä pääs­tä ket­jun hyl­lyl­le. Estee­nä on pie­net toi­mi­tus­mää­rät ja tiuk­ka ket­jun ohjaus.Tuotteista saa­ta­va hin­ta ei usein­kaan pei­tä edes tuo­tan­to­kus­tan­nuk­sia. Monet pie­ny­rit­tä­jät eivät näe mie­lek­kää­nä myy­dä tuot­tei­taan mar­ke­tei­hin. Hyl­lyn­pää ei anna kas­vo­ja käsin teh­dyil­le tuot­teil­le eikä se ker­ro tari­noi­ta.

Pie­nes­tä­kin suo­ra­myyn­ti­toi­min­nas­ta saat­taa muo­dos­tua hyvin mer­kit­tä­vää myyn­ti­toi­min­taa. Mas­kun huo­ne­ka­lu­ket­jun omis­ta­ja Toi­vo Suka­ri opet­te­li kau­pan­käyn­nin alkei­ta myy­mäl­lä sian por­si­ta. Tava­ra­ket­ju Kärk­käis­tä pyö­rit­tä­vä Juha Kärk­käi­nen kier­te­li aika­naan lin­ja-autol­la Poh­jois-Suo­men mark­ki­noi­ta ja tore­ja. Oulu­lai­nen Lau­ri Kela oli nuo­ruu­des­sa tun­net­tu tori­kaup­pias, joka raken­si Oulun kes­kus­taa kiin­tei­sön, joka vie­lä­kin tun­net­taan Ant­ti­lan tava­ra­ta­lo­na. Ihmis­kun­nan his­to­rias­sa ei kos­kaan ole ollut nykyi­sen­kal­tais­ta ajan­jak­soa, jol­loin yksi­tyis­hen­ki­löt tai pie­ny­ri­tys pys­tyy haas­ta­maan suu­ria, jopa kan­sain­vä­li­siä yri­tyk­si. Inter­ne­tin aika­kau­del­la hyvä­nä esi­merk­ki­nä on nuor­ten pys­tyt­tä­mät pelia­lan yri­tyk­set, joi­den arvo on nous­sut muu­ta­mas­sa vuo­des­sa sato­jen mil­joo­nien euro­jen arvoi­sik­si. Har­vois­ta tori­kaup­piais­ta tulee tava­ra­ta­lon omis­ta­jia tai yri­tyk­sien pää­joh­ta­jia. Monel­le meis­tä riit­tää se, että olem­me kehit­tä­neet tuot­teen, joka tekee omis­ta­jan tyy­ty­väi­sek­si ja antaa myy­jäl­le hyvän mie­len.

Pie­ny­ri­tys­toi­min­ta vaa­tii roh­keut­ta, ris­kin­ot­toa, stres­sin sie­to­ky­kyä ja sin­nik­kyyt­tä. On totut­ta­va sii­hen, että pää­hän pot­ki­joi­ta­kin löy­tyy. Sil­ti yrit­tä­jyys on pal­kit­se­vaa. Se antaa sisä­löä elä­mään vaki­ka aina se ei takaa pal­kan­saa­jan tasois­ta toi­meen­tu­loa eikä elä­ke­ker­ty­mää. Monet yrit­tä­jät ovat hen­ki­löi­tä, jot­ka halua­vat työs­ken­nel­lä itse­näi­ses­ti ja hei­dän luon­teel­le ei sovi sään­nöl­li­set työ­ajat ja palk­ka­tu­lo.

On ilo näh­dä, kun moni pie­ny­rit­tä­jä saa mer­kit­tä­vän toi­meen­tu­lon Kui­va­nie­men pitäj­mark­ki­noil­ta. Hyö­ty­jä­nä on alku­tuot­ta­jien lisäk­si koko talous­a­lue. Iin Kui­va­nie­mi saa tun­net­ta­vuut­ta pal­ve­lu- ja kesä­mat­kai­lu­koh­tee­na.

Pent­ti Par­viai­nen
tori­kaup­pias, kir­jo­lo­hen alku­tuot­ta­ja
Tai­val­kos­ki