Kes­kus­te­lem­me: Ihmeel­li­nen suo­ma­lai­nen sau­na

Vai­kut­taa kum­mal­li­sel­ta, että sau­na ei ole yleis­ty­nyt maa­il­mal­la, vaik­ka se on erin­omai­nen pesu­paik­ka ja vir­kis­tyk­sen läh­de. Tätä olen ihme­tel­lyt nii­den tie­to­jen­kin perus­teel­la, joi­den mukaan kes­kia­jal­la sau­na oli ylei­nen koko Euroo­pas­sa.

Sau­nas­ta on kir­joi­tet­tu pal­jon sekä asial­lis­ta fak­ta­tie­toa että käyt­tä­jien muis­to­ja ja tai­kaus­koi­sia kuvi­tel­mia. Per­heem­me kesä­mö­kin sau­naan jäi edel­li­sel­tä omis­ta­jal­ta pui­nen tau­lu, jos­sa on ker­rot­tu sau­nan vai­ku­tuk­ses­ta ”Kun soi­vat kiu­kaan mus­tat urut, unoh­tu­vat arjen surut.” Todel­li­suu­des­sa ei se ihan niin ole.

Sau­nal­la on hyvin pit­kät perin­teet ja ne ovat muut­tu­neet yhteis­kun­nan kehi­tyk­sen muka­na. Saa­dak­se­ni sau­nas­ta lyhyen ja oma­pe­räi­sen ja oma­pe­räi­sen kat­sauk­sen, ker­ron jat­kos­sa vain omia muis­to­ja­ni ja tut­ta­va­ni koke­muk­sia.

”Ei mis­sään ole niin hyvä olla kuin sau­na­sa, Oulusa ja… huma­la­sa”, ker­toi minul­le eräs met­sän­hoi­ta­ja Savon­lin­nas­sa, mut­ta kos­kaan en ole kuul­lut tätä sanon­taa Oulun seu­dul­la. Sen sijaan vaa­ti­muk­sen, että sau­nas­sa ei saa olla juo­vuk­sis­sa , olen kuul­lut jo kau­an sit­ten. Jo lap­se­na opin, että sau­nas­sa pitää olla kuin kir­kos­sa: ei saa­nut melu­ta, ei kiroil­la eikä rii­del­lä.

Muis­tan hyvin, kuin­ka his­to­rian pro­fes­so­ri Eino Jutik­ka­la ker­toi luen­nol­la 1950-luvul­la erääs­tä toi­mit­ta­jas­ta, joka luu­li että ennen Suo­mes­sa on jär­jes­tet­ty sau­nas­sa iloi­sia kes­te­jä eli pito­ja. Tämä oli vää­rä käsi­tys joh­tui kes­ti -sanan monis­ta mer­ki­tyk­sis­tä, jois­ta yksi viit­taa ruo­ka- ja juo­ma­tar­joi­luun. Mut­ta sau­na­kes­tit oli­vat myös maa­lais­köy­hä­lis­tön köy­him­piä, loi­sia, jot­ka sai­vat hyvän­tah­tois­ten talol­lis­ten luval­la viet­tää öitään hei­dän läm­pi­mäs­sä sau­nas­saan. Itse muis­tan lap­suu­den­ko­dis­sa­ni vain kul­ku­rei­den pyy­tä­neen sau­naa yösi­jai­sek­seen.

Sau­no­mis­ta on pidet­ty myös paran­ta­ja­na sai­rauk­sis­ta, mikä on ilmais­tu lauseis­sa ”jos sau­na, ter­va ja vii­na eivät auta, niin sai­raus on kuo­le­mak­si” ja ”sau­na on köy­hän apteek­ki.

Tätä kun­ni­aa ei enää anne­ta sau­nal­le, vaan enem­män teh­dään tiet­tä­väk­si, mil­loin sano­mis­ta pitää vält­tää tai aina­kin vähen­tää.

Kotien piha­sau­nat oli­vat ennen lähin­nä oman per­heen käy­tös­sä. Mie­hil­le kuu­lui men­nä ensim­mäi­se­nä sau­naan (ehkä sen takia , että nais­ten työ­nä oli lopuk­si sau­nan pese­mi­nen). Avio­pa­rit sau­noi­vat alas­ti yhdes­sä pik­ku­las­ten kans­sa. Aika hitaas­ti on tul­lut sel­lai­nen tapa, että sau­nas­sa on sekai­sin sekä mie­hiä että nai­sia uima­pu­ku pääl­lä.

Sau­no­mi­nen on kat­sot­tu vält­tä­mät­tö­mä­si likais­ten ja hikis­ten ulko­töi­den kuten rii­hi­päi­vän jäl­keen. Sii­tä nimi rii­hi­sau­na. Suu­ren juh­la­päi­vien aatot ja per­he­juh­lat alka­vat edel­leen sau­no­mi­sel­la. Nyt pesey­ty­mi­nen sau­nas­sa on aivan vält­tä­mä­tön kyl­py­löis­sä ennen uima-altaa­seen siir­ty­mis­tä menoa.

Suo­ma­lai­set esit­te­le­vät sau­naa ja sau­na­ta­po­jaan mie­lel­lään ulko­maa­lai­sil­le, jot­ka sit­ten omien koke­mus­ten­sa tai koh­te­liai­suu­des­ta ylis­tä­vät sau­naa ja sau­na­ta­po­jam­me. Luu­len, että muu­ta­ma viik­ko sit­ten yhdes­tä rans­ka­lai­ses­ta toi­mit­ta­jas­ta tuli ensi kodis­sam­me sau­nan ihai­li­ja, sil­lä hän ei kyl­läs­ty­nyt löy­lyyn eikä vih­to­mi­seen ja ui sau­nan jäl­keen kau­an kyl­mäs­sä meri­ve­des­sä.

Ulko­mail­ta minul­la on vähän koke­muk­sia. Venä­jän Mari El tasa­val­las­sa sau­naa pide­tään alku­pe­räl­tään suo­ma­lais-ugri­lai­se­na. Sau­nal­la on siel­lä pal­jon mer­kit­tä­väm­pi roo­li kuin Suo­mes­sa. Kiu­kaan polt­to­puil­la ja vih­to­jen leh­dil­lä kat­so­taan ole­van oma mer­ki­tys sai­rauk­sien hoi­dos­sa ja piris­tä­vä vai­ku­tus sau­na­vie­rai­siin kun­kin kas­vin omi­nai­suuk­sien mukaan sekä sau­nas­sa vii­vy­tään tun­ti­kausia ja hie­ro­taan kave­rei­ta vih­to­jen avul­la. Jo ennen vie­rai­den tuloa per­he pesey­tyi sau­nas­sa

Tur­kis­sa tutus­tuin ker­ran kat­so­ja­na sikä­läi­ses­sä ylei­ses­sä sanas­sa rajuun hie­ron­taan, joka muis­tut­ti pahoin­pi­te­lyä, kun ei etu­kä­teen toi­vot­tu peh­me­ää käsit­te­lyä.

Suo­mes­sa jär­jes­te­tään 27.7. 2019 sau­na­päi­vä , jol­loin on mah­dol­li­suus tutus­tua eri kotien sau­noi­hin. Saa näh­dä, jak­sa­vat­ko ja viit­si­vät­kö suo­ma­lai­set kul­kea sil­loin sau­nas­ta toi­seen ja tule­vat­ko he per­he­sau­naan ilman hen­ki­lö­koh­tais­ta kut­sua, mikä on ollut meil­lä ollut lähes sään­tö­nä ja mitä uut­ta sau­na­päi­vä tuo pysy­väs­ti.

Mart­ti Asun­maa