Har­taus: Las­kiai­sen tun­nel­mis­sa

Kos­ka las­ke­taan pulk­ka­mä­keä, kun maas­sa on lun­ta ja pak­kas­ta… Tule­va­na sun­nun­tai­na vie­täm­me las­kiais­sun­nun­tai­ta ja monis­sa lap­si­per­heis­sä päi­vä kuluu vauh­dik­kaan iloi­ses­ti mäen­las­kun mer­keis­sä unoh­ta­mat­ta las­kiai­sen perin­ne­ruo­kia her­ne­kei­tos­ta las­kiais­pul­liin.

Las­kiais­sun­nun­tai­na kirk­ko­vuo­den aihee­na on Juma­lan rak­kau­den uhri­tie. Pää­sem­me pik­ku­hil­jaa las­keu­tu­maan Jee­suk­sen vii­mei­sel­le kär­si­mys­mat­kal­le maan pääl­lä, kukin omal­la taval­laan paas­to­ten.

Miten paas­toai­sin? Tapo­ja on monia. Aina­kin las­kiais­sun­nun­tain raa­ma­tun teks­tit kan­nus­ta­vat mei­tä lähim­mäi­sen rak­kau­teen, teke­mäl­lä aidos­ti, oman sydä­men halus­ta hyvää toi­nen toi­sil­lem­me. ”Mur­rat lei­pää näl­käi­sel­le, avaat koti­si kodit­to­mal­le, vaa­te­tat alas­to­man, kun hänet näet, etkä kart­te­le apua tar­vit­se­vaa vel­jeä­si.” Jes. 58:7. ”Niin pysy­vät nämä kol­me: Usko, toi­vo, rak­kaus. Mut­ta, suu­rin niis­tä on rak­kaus.” 1. Kor. 13:13.

Aivan! Jee­sus roh­kai­see mei­tä hyviin ja rakas­ta­viin tekoi­hin. Joi­ta voi­vat esi­mer­kik­si olla ilta­ru­kouk­sen opet­te­le­mi­nen per­heen pie­nim­mil­le, viet­tä­mäl­lä koko per­he yhteis­tä laa­tuai­kaa lau­ta­pe­lien, ruo­an lai­ton mer­keis­sä. Vie­rai­le­mal­la läheis­ten ja ystä­vien luo­na. Pitä­mäl­lä some paas­ton. Osal­lis­tu­mal­la seu­ra­kun­nan moniin tapah­tu­miin, mm. mes­sut, per­he­ker­hot tai osal­lis­tu­mal­la val­ta­kun­nal­li­seen yhteis­vas­tuu­ke­räyk­seen, joka tukee las­ten ja nuor­ten kou­lu­tus­ta Suo­mes­sa ja maa­pal­lon kata­stro­fia­lueil­la. Vii­mei­sek­si mut­tei vähäi­sim­mäk­si yksi tär­keim­mis­tä asiois­ta paas­toa­mi­ses­sa oli­si var­mas­ti oman usko­ne­lä­män hoi­ta­mi­nen, kuten rukoi­le­mi­nen, raa­ma­tun luke­mi­nen ja kir­kos­sa käy­mi­nen. Kun sano­taan, että usko kan­taa, niin todel­la Juma­lan lähel­lä elä­mi­nen antaa meil­le voi­maa ja iloa joka­päi­väi­seen elä­mään.

Kun on löy­tä­nyt itsel­leen sopi­van tavan paas­to­ta Juma­la pal­kit­see mei­dät sanal­laan näin: ”Sil­loin sinun valo­si puh­ke­aa näky­viin kuin aamun­koi ja het­kes­sä sinun haa­va­si kas­va­vat umpeen. Van­hurs­kaus itse kul­kee sinun edel­lä­si ja Her­ran kirk­kaus seu­raa suo­ja­na­si.” Jes. 58:8.

Olim­me per­hee­ni kans­sa vii­me kesä­nä Ete­lä-Suo­mes­sa häis­sä, kun yksi hää­vie­rais­ta, van­hem­pi mies tuli luok­se­ni ja sanoi: ”Kai­ja, halusin tul­la ker­to­maan sinul­le miten äiti­ni eläes­sään usein mai­nit­si, että oli tykän­nyt sinun vie­rai­luis­ta hänen luo­naan. Kii­tos, kun kävit kat­so­mas­sa äitiä­ni ja teit hänet onnel­li­sek­si. Tuo läm­min koh­taa­mi­nen ja muis­to, yli 30 vuo­den takaa kos­ket­ti­vat sydän­tä­ni ja pysyi­vät kau­an mie­les­sä­ni.

Toi­vo­tan sinul­le siu­nat­tua ja rau­hal­lis­ta paas­ton aikaa.

Kai­ja Luuk­ko­nen, Kii­min­gin seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja