Har­taus: Elä­män eri­ko­kois­ten mur­hei­den äärel­lä

Koh­taam­me elä­mäs­säm­me pal­jon eri­lai­sia ja -kokoi­sia mur­hei­ta. Osit­tain niin on ollut aina, osit­tain kyse on mei­dän maa­il­mam­me nyky­ti­las­ta. Eten­kin nuo­ril­la tyy­li­suun­tauk­sien vaih­te­lu aiheut­taa ulko­nä­kö­pai­nei­ta sii­tä, mitä pitäi­si olla pääl­lä tai mil­tä tuli­si näyt­tää. Moni aikui­nen voi hel­pos­ti sokais­tua esi­mer­kik­si ystä­vien Face­book-pos­tauk­sis­ta ja miet­tiä mik­si oma elä­mä ei ole niin täy­del­li­nen kuin toi­sen elä­mä. Media tuo tie­toom­me mil­loin mitä­kin huo­lia, oli kyse sodas­ta tai ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Emme voi ummis­taa sil­miäm­me maa­il­man vää­ryyk­sil­tä, niin kuin olem­me voi­neet, kun uuti­soin­ti ei ollut niin tark­kaa tai reaa­liai­kais­ta. Meil­le kui­ten­kin tar­jo­taan loh­du­tuk­sen sano­ja raa­ma­tus­sa, Kir­jees­sä Filip­pi­lai­sil­le:

”Älkää olko mis­tään huo­lis­san­ne, vaan saat­ta­kaa aina se, mitä tar­vit­set­te, rukoil­len, anoen ja kiit­täen Juma­lan tie­toon. Sil­loin Juma­lan rau­ha, joka ylit­tää kai­ken ymmär­ryk­sen, var­je­lee tei­dän sydä­men­ne ja aja­tuk­sen­ne, niin että pysyt­te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa.”

Kun koh­taam­me mur­hei­ta ja huo­lia, riip­pu­mat­ta sii­tä, ovat­ko ne koko maa­il­man kat­ta­via vai yksi­lö­ta­soi­sia, voim­me luot­taa Juma­laan ja sii­hen, että Hän antaa meil­le, mitä tar­vit­sem­me. Mur­hei­dem­me kas­vaes­sa tar­vit­sem­me myös suu­rem­paa rau­haa. Juma­lan rau­ha on ymmär­ryk­sem­me ylä­puo­lel­la ja siten pal­jon voi­mak­kaam­paa, kuin mikään rau­ha, jon­ka voi­sim­me maa­il­mal­ta saa­da.

Mur­heet ja huo­let vaa­ti­vat jos­kus muu­tos­ta ja vaa­ti­via­kin teko­ja onnel­li­suu­den löy­tä­mi­sek­si. Jot­kut muu­tok­set ovat toi­vot­tu­ja, jot­kut taas suu­ria, pelot­ta­via ja jopa surul­li­sia, kuten esi­mer­kik­si työ­pai­kan tai lähei­sen mene­tys. Täl­lai­siin muu­tok­siin ihmi­nen ei aina itse voi vai­kut­taa, vaan eteen tule­vat asiat on hyväk­syt­tä­vä ja löy­det­tä­vä kei­no niis­tä sel­viä­mi­seen. Muu­tok­sia tulee, eikä tär­kein­tä ole se, mil­lai­sia vas­toin­käy­mi­siä tai muu­tok­sia koh­taam­me, vaan se, kuin­ka asian käsit­te­lem­me ja rat­kai­sem­me. Sil­lä vaik­ka muu­tos saat­taa meil­le ihmi­sil­le olla yllä­tys, tai­vaal­li­sel­le isäl­lem­me ei. Hän tie­tää, mitä tulem­me koke­maan ja hänen tuel­laan pää­sem­me yli han­ka­lis­ta­kin muu­tok­sis­ta.

Jos­kus mei­dän on myös hyväk­syt­tä­vä, ettem­me voi vai­kut­taa kaik­keen. Emme voi vai­kut­taa kuin omaan toi­min­taam­me, jol­loin suu­ri osa ympä­röi­väs­tä maa­il­mas­ta jää tois­ten ihmis­ten tai Juma­lan hal­tuun. Välil­lä se unoh­tuu, jol­loin voim­me rukoil­la. Tyy­neys­ru­kouk­sek­si kut­sut­tu rukous kuu­luu näin: Juma­la suo­koon minul­le tyy­neyt­tä hyväk­syä asiat, joi­ta en voi muut­taa, roh­keut­ta muut­taa, mit­kä voin, ja vii­saut­ta erot­taa nämä toi­sis­taan. Aamen.

Saa­ra Ala­mä­ki

Iin seu­ra­kun­nan kesä­teo­lo­gi