Mie­li­pi­teet

Jul­ki­suu­des­sa on kes­kus­tel­tu vii­me aikoi­na autoi­lun pääs­töis­tä. Säh­kö­au­toi­lul­la usko­taan ole­van mer­kit­tä­vä roo­li lii­ken­teen pääs­tö­jen vähen­tä­mi­ses­sä, ja sik­si moni haluai­si lii­ken­tee­seen mah­dol­li­sim­man pal­jon säh­kö­au­to­ja — mah­dol­li­sim­man nopeas­ti.

Haas­tat­te­lin vuon­na 2004 opin­näy­te­työ­hö­ni 77 työ­pai­kal­laan homees­ta oirei­le­vaa ja sai­ras­tu­nut­ta hen­ki­löä. Tein laa­jan kir­jal­li­suus­kat­sauk­sen, ja pal­jon tie­toa ja tut­ki­muk­sia löy­tyi­kin jo tuol­loin. Aloin tut­kia mitä nykyi­sin löy­tyy. Häm­mäs­tyk­sek­se­ni tote­sin erit­täin monien tut­ki­joi­den ja pro­fes­so­rien hylän­neen omat tut­ki­muk­sen­sa ja yhden jopa oman puo­li­son­sa teke­män väi­tös­kir­jan aller­gi­ses­ta alveo­lii­tis­ta ja muis­ta home­sai­rauk­sis­ta.

Vii­me kuu­kausi­na tie­do­tus­vä­li­neet ovat olleet täyn­nä jut­tu­ja van­hus­hoi­van alen­nus­ti­las­ta. Ne eivät tul­leet yllä­tyk­si­nä alan ammat­ti­lai­sil­le, jot­ka ovat pit­kään yrit­tä­neet soit­taa häly­tys­kel­lo­ja tahoil­laan. Ilmen­neet ongel­mat ovat tie­toi­sis­ta valin­nois­ta joh­tu­via. Hoi­va­ko­te­ja pyö­rit­tä­vät pör­riäi­set ovat sääs­tä­neet hen­ki­lö­kun­nan mää­räs­tä, hoi­to­tar­vik­keis­ta, lääk­keis­tä ja jopa ruu­as­ta.

Vii­mei­sen parin vuo­den aika­na on pal­jon kohut­tu sii­tä kuin­ka vähän Suo­meen syn­tyy lap­sia. Huo­li on aito. Vuon­na 2017 lap­sia syn­tyi 50 321. Syn­ty­vyys on ollut vii­mek­si alhai­sem­pi näl­kä­vuon­na 1868.  Ver­tai­lun vuok­si on todet­ta­va, että sotien jäl­keen syn­ty­neet suu­ret ikä­luo­kat ovat kak­si ker­taa suu­rem­mat – noin 100 000 syn­ty­nyt­tä per vuo­si. 

Suu­rin osa ikään­ty­vis­tä pysyy pit­kään var­sin hyvä­kun­toi­si­na ja itsel­li­si­nä kan­sa­lai­si­na. Toi­min­ta­ky­kyi­nen van­huus on mei­dän jokai­sen toi­veis­sa, mut­ta ikään­tyes­sä tar­ve vaik­ka­pa sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­luil­le yleen­sä kas­vaa. Eri­tyi­ses­ti muis­ti­sai­rau­det aja­vat pal­ve­lui­den pii­riin ja tilas­toi­tu­na kuo­lin­syy­nä­kin taus­tal­ta löy­tyy muis­ti­sai­raus noin 20 %:ssa. Senio­ri­kan­sa­lai­sia hoi­ta­van ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sen on hyvä tutus­tua kir­jaan nimel­tä ”Van­husoi­keu­den perus­teet” (Mäki-Petä­jä-Lei­no­nen & Kar­vo­nen-Käl­kä­jä, 2017). Suo­sit­te­len sitä myös SoTe-pal­ve­lu­yri­tyk­sil­le sekä ikään­ty­vil­le ja hei­dän omai­sil­leen. Van­hus-sanan käyt­tö joh­tuu juri­di­sis­ta kou­ke­rois­ta.

Olen kas­va­nut nuo­ruu­te­ni Oijär­ven kyläs­sä ja käy­nyt kes­ki­kou­lua Kui­va­nie­mel­lä. Minul­la on täl­tä alu­eel­ta pal­jon hyviä muis­to­ja lap­suus- ja nuo­ruus­ajoil­ta. Seu­raan edel­leen läm­möl­lä ja mie­len­kiin­nol­la koti­seu­tu­ni muu­tok­sia ja kehit­ty­mis­tä. Eri­tyi­ses­ti ajat­te­len tur­val­li­suu­den tun­net­ta, las­ten tule­vai­suut­ta, nuor­ten lii­kun­nan mer­ki­tys­tä ja avun tar­pees­sa ole­vien van­hus­ten ja vam­mais­ten kun­nioit­ta­vaa huo­leh­ti­mis­ta.