Ter­vei­set Köö­pen­ha­mi­nas­ta!

Erasmulaiset Hamletin linnan edustalla Helsingørissä Tanskassa.

Iiris Mati­la
Han­na Viip­po­la
Jää­li

Oli­pa ker­ran maa­lis­kuus­sa ryh­mä puo­la­lai­sia, ita­lia­lai­sia, turk­ki­lai­sia ja suo­ma­lai­sia, jot­ka mat­ka­si­vat Eras­mus+ -mat­kal­le Köö­pen­ha­mi­naan. He halusi­vat tutus­tua tans­ka­lai­siin, tans­ka­lai­seen kult­tuu­riin ja kou­lu­jär­jes­tel­mään, luo­muun sekä tie­ten­kin toi­siin­sa. Vii­den päi­vän aika­na he ehti­vät monen­mois­ta: vie­rail­la erääs­sä kou­lus­sa, luo­mu­ti­lal­la ja Den Blå Pla­net -akvaa­rios­sa, käy­dä pie­nel­lä lai­va­ris­tei­lyl­lä Nyhav­nin edus­tal­la, tava­ta Pie­nen meren­nei­don sekä tutus­tua mui­hin Köö­pen­ha­mi­nan näh­tä­vyyk­siin.

Hyvän­tuu­li­set
turk­ki­lai­set

Turk­ki­lai­set oppi­laat eivät hal­lin­neet englan­nin kiel­tä, joten kom­mu­ni­koin­ti hei­dän kans­saan jäi vähäi­sek­si. Viit­to­ma­kiel­tä käy­tet­tiin, ja puhe­li­mil­la­kin pelaa­mi­nen heil­tä onnis­tui ita­lia­lais­ten kans­sa mai­nios­ti, vaik­kei yhteis­tä kiel­tä ollut. Turk­ki­lai­set opet­ta­jat oli­vat hyvän­tuu­li­sia ja vit­sai­le­via, ja he kut­sui­vat mei­tä use­aan ottee­seen kyläi­le­mään koti­kon­nuil­leen. Eri­lai­sen kult­tuu­ri­taus­tan takia vit­se­jä sai hie­man varoa, ettei tuli­si vää­rin­kä­si­tyk­siä.

H.C. Ander­sen kir­joit­ti satu­jaan Nyhav­nin vie­hät­tä­vis­sä talois­sa.


Iloi­set
ita­lia­lai­set

Ita­lia­lai­sil­la oli reis­sus­sa eräs ongel­ma: mikään ei ole yhtä hie­noa kuin Ita­lias­sa. Ita­lian ilmas­to on parem­pi, raken­nuk­set hie­nom­pia, kas­vil­li­suus kau­niim­paa ja ihmi­set muka­vam­pia. Tans­ka­lai­nen pizza oli luon­nol­li­ses­ti “ihan ookoo”. Ita­lia­lai­set vai­kut­ti­vat muka­vil­ta, mut­ta hei­dän kans­saan ei juu­ri­kaan (oppi­lai­den välis­tä) kes­kus­te­lua syn­ty­nyt kie­li­kyn­nyk­sen takia. Hei­dän opet­ta­jan­sa, jos­ta käy­tim­me suo­ma­lais­ten kes­ken koo­di­ni­meä Iso-G, koor­di­noi mie­lel­lään reis­sun toi­min­taa. Hän muun muas­sa valit­si mie­lel­lään yhtei­set ruo­ka­pai­kat, jot­ka oli­vat yleen­sä pizza­buf­fet­te­ja. Vie­tim­me yhdes­sä ita­lia­lai­sen oppi­laan, Ciron, 11-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää illal­li­sen ja kakun mer­keis­sä. Tämä­kin oli Iso-G:n idea. Kaik­ki maat antoi­vat Cirol­le myös pie­net synt­tä­ri­lah­jat, suo­ma­lai­sil­ta Muu­mi-muki.

Sym­paat­ti­set
puo­la­lai­set

Puo­la­lai­set oli­vat mel­ko per­he­kes­kei­siä, ja liik­kui­vat usein oma­na ryh­mä­nään. He oli­vat ammat­ti­kou­lu­lai­sia, joten hei­dän kans­saan puhuim­me suju­vas­ti englan­tia. Tämä kes­kus­te­lu oli kyl­lä­kin lähin­nä small tal­kia. Kos­ka puo­la­lai­set nimet oli­vat yhtä lukuun otta­mat­ta vai­kei­ta emme­kä muis­ta­neet nii­tä, käy­tim­me heis­tä­kin yksin­ker­tai­sia koo­di­ni­miä: Pit­kä, Söpö ja Muka­va. (Nämä nimet itse asias­sa oli­vat opet­ta­jam­me kek­si­miä). Puo­la­lai­set oli­vat innok­kai­ta shop­pai­le­maan, mut­ta hei­dän shop­pai­luin­ton­sa tosin puh­ke­si kuk­kaan vas­ta yhdek­sän jäl­keen illal­la, jol­loin enää kup­pi­lat oli­vat auki.

Tans­ka­lai­sel­la luo­mu­ti­lal­la vil­jel­lään jo. Tans­ka syö luo­mua.

Hyg­gei­le­vät
tans­ka­lai­set

Tans­ka­lai­set oli­vat muka­vaa poruk­kaa, mut­ta hei­dän kans­saan kes­kus­te­lua irto­si vain pari has­sua sanaa. He liik­kui­vat poru­kas­sa, eivät­kä vai­kut­ta­neet innok­kail­ta tutus­tu­maan. Tans­ka­lais­ten opet­ta­ja jut­te­li mie­lel­lään kans­sam­me. Yri­tim­me muun muas­sa selit­tää, mikä on Rus­ko­tun­tu­ri. Hän ker­toi, että vain yksi osal­lis­tu­vis­ta oppi­lais­ta oli käy­nyt ker­ran kuusi­vuo­ti­aa­na laskettelemassa.Vieraillessamme kou­lul­la
Kastru­pis­sa jut­te­lim­me vähän oppi­lail­le, mut­ta hei­hin oli­si ollut kiva tutus­tua parem­min. Kou­lu­ra­ken­nus oli iso. Pihal­la oli myös pal­jon eri­lai­sia kei­nu­ja ja kii­pei­ly­te­li­nei­tä pie­nil­le. Kou­lus­sa oli suu­ri kir­jas­to ja oppi­lai­ta kan­nus­te­taan luke­maan niin kou­lus­sa kuin vapaa-ajal­la­kin. Oppi­laat käyt­ti­vät pal­jon omia läp­pä­rei­tään eri aineis­sa, ja myös kou­lul­la oli run­saas­ti tie­to­ko­nei­ta. Tans­ka­lai­set ysi­luok­ka­lai­set viet­tä­vät opi­nah­jos­saan enem­män tun­te­ja vii­kos­sa kuin me Suo­mes­sa.
Tans­ka­lai­set oli­vat muka­van hyg­gei­le­vää poruk­kaa: ravin­to­lat oli­vat viih­tyi­siä kynt­ti­löi­neen ja ulko­tu­li­neen. Söim­me täl­lai­ses­sa ravin­to­las­sa kuu­lui­sat smør­rebrö­dit, jot­ka oli­vat­kin oikei­ta ate­rioi­ta. Tans­kas­sa hyg­gei­ly on Suo­meen ver­rat­tu­na ympä­ri­vuo­tis­ta ja sosi­aa­lis­ta.

Sosi­aa­li­set
suo­ma­lai­set

Me epä­so­si­aa­li­se­na kan­sa­na tun­ne­tut suo­ma­lai­set huo­ma­sim­me, että poik­keuk­sel­li­ses­ti hil­jais­ten het­kien tul­len osa­sim­me small tal­kin ja pidim­me kes­kus­te­lua yllä. Kes­kus­te­lua syn­tyi esim. met­ros­sa ole­vien kans­sa­mat­kus­ta­jien kans­sa. Erääs­sä junas­sa tör­mä­sim­me Köö­pen­ha­mi­nas­sa asu­vaan suo­ma­lai­seen, joka neu­voi meil­le rei­tin Field‘s- nimi­seen kaup­pa­kes­kuk­seen.
Reis­su oli muka­va ja unoh­tu­ma­ton. Näim­me ja koim­me kaik­kea kivaa yhdes­sä: istuim­me illal­li­sil­la, kävim­me kei­laa­mas­sa, vie­rai­lim­me Kro­nen­bor­gin lin­nas­sa Hel­singø­ris­sä ja opim­me pal­jon uut­ta luo­mu­ruo­as­ta ja ter­veel­li­sis­tä elä­män­ta­vois­ta. Kaik­kein paras­ta oli kui­ten­kin muut ihmi­set ja yhdes­sä­olo.

 

Jutun kir­joit­ta­jat Lai­va­kan­kaan kou­lul­ta Jää­lis­tä osal­lis­tu­vat Ran­ta­poh­jan sekä alu­een kou­lu­jen väli­seen mediayh­teis­työ­hön.