Voi­daan hyvin -kolum­ni: Roko­te pelas­taa tänään­kin

Palaan lap­suu­te­ni koke­muk­seen, joka on jät­tä­nyt mie­lee­ni voi­mak­kaan tun­ne­ta­son muis­ti­ku­van. On 1960-luvun lop­pu­puo­li ja olen kou­luiän kyn­nyk­sel­lä. Minul­la on tuh­ka­rok­ko. Olo­ni on hyvin sai­ras, kuu­mei­nen, keho­ni on kipeä ja sil­mä­ni ovat niin valo­na­rat, että pys­tyn makaa­maan vain pimeäs­sä huo­nees­sa peit­to pää­ni pääl­le vedet­ty­nä. Onnek­se­ni toi­vun tau­dis­ta. Toi­nen sukuu­ni liit­ty­vä tapah­tu­ma. Eno­ni syn­tyi vuon­na 1936 ter­vee­nä…

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa luke­mis­ta?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus