Rik­sa­tak­si kul­jet­taa Iin keskustassa

*** Local Caption *** Riksataksin voi lšytŠŠ somistamassa Wanhan Haminan museoaluetta. Punainen penkki sopii hyvin alueen rakennusten vŠrimaailmaan.

Koti­seu­tu­museol­ta Wan­ha Hami­nan, Tai­de­puis­ton ja Kult­tuu­ri­Kaup­pi­lan kaut­ta takai­sin koti­seu­tu­museol­le. Muun muas­sa tätä reit­tiä kul­kee Iin kun­nan tar­joa­ma, täy­sin ilmai­nen rik­sa­tak­si. Tois­sa­ke­sä­nä­kin kul­ke­nut rik­sa­tak­si oli tauol­la vii­me vuon­na koro­na­ti­lan­teen joh­dos­ta, mut­ta tänä kesä­nä se on palan­nut kul­jet­ta­maan ihmi­siä kult­tuu­rin pariin. 

Säh­köl­lä toi­mi­van rik­san löy­tää ylei­sim­min Kah­vi­la Wan­han Hami­nan piha­pii­ris­tä. Sen tun­nis­taa iloi­sen punai­ses­ta pen­kis­tä. Rik­san sijain­nin voi myös var­mis­taa soit­ta­mal­la nume­roon 0503106803. Sateel­la rik­sa­tak­si ei kulje.

–Kesä­kuus­sa oli vähem­män poruk­kaa. Kah­vi­la [Iin Wan­ha Hami­na] ei ollut vie­lä auki. Museot aukais­tiin, mut­ta kävi­jöi­tä oli siel­lä­kin pal­jon vähem­män kesä­kuun alus­sa. Nyt hei­nä­kuus­sa näyt­tää ihan eril­tä. Pait­si tie­ten­kin kyl­mil­lä keleil­lä. Saa näh­dä, miten seu­raa­vil­la hel­teil­lä on poruk­kaa. Paras­ta täs­sä työs­sä on ulkoil­ma ja ihmis­ten kans­sa työs­ken­te­le­mi­nen. On muka­vaa pääs­tä jut­te­le­maan ihmi­sil­le Iis­tä ja sen tari­nois­ta, Paak­ka­ri kertoo.

Iis­sä syn­ty­neen ja kas­va­neen Paak­ka­rin suo­sik­kio­sa kier­ros­ta on Hami­na. Hänel­lä on vih­ko­nen Wan­han Hami­nan koh­teis­ta ja his­to­rias­ta, mut­ta omia­kin muis­to­ja löy­tyy. Paak­ka­ri muis­te­lee, että lap­suu­den­sa Hami­nas­sa oli vie­lä lii­ke­toi­mi­ti­lo­ja – lohi­kel­la­ri ja kemi­ka­lio mui­den muas­sa. Nyt Hami­nan alue on muut­tu­nut täy­sin asui­na­lu­eek­si. Jos asiak­kaat vai­kut­ta­vat kiin­nos­tu­neil­ta ja kes­kus­te­lun­ha­lui­sil­ta ker­too Paak­ka­ri mie­lel­lään Iis­tä ja sen tarinoista. 

Koko reit­ti kes­tää puo­les­ta tun­nis­ta 45 minuut­tiin riip­puen kyy­ti­läi­sen omas­ta mie­len­kiin­nos­ta. Toi­veet ote­taan kui­ten­kin huo­mioon. Halu­tes­saan kus­kil­ta voi pyy­tää myös muu­ta koh­det­ta, kun­han se on koh­tuul­li­sel­la etäi­syy­del­lä. Esi­mer­kik­si van­hem­mil­le asiak­kail­le Paak­ka­ri antaa mie­lel­lään kyy­din Pal­ve­lu­kes­kuk­sen menoi­hin, kir­jas­tol­le tai muis­te­lu­käyn­nil­le van­hal­le asuinalueelle. 

Lap­sil­le tär­kein­tä ei ole Paak­ka­rin mukaan olleet koh­teet, vaan säh­kö­pyö­rän nopeus. Mak­si­mis­saan rik­sa kul­kee 25 kilo­met­riä tun­nis­sa. Vauh­din hur­ma on las­ten suo­sik­ki, kun taas van­hem­pien kyy­ti­läis­ten kans­sa men­nään suu­rin piir­tein käve­ly­vauh­tia. Kyy­ti on tasai­sen miel­lyt­tä­vää nopeu­des­ta riippumatta.

Rik­sa­tak­si kul­kee hei­nä­kuun lop­puun. Tämän jäl­keen Paak­ka­ril­la on syk­syn aika­na työ­keik­kaa kir­jas­tol­la. Hän vink­kaa­kin, että koro­nan kes­keyt­tä­mät las­ten satu­tuo­kiot ovat teke­mäs­sä varo­vais­ta paluu­ta. Aikai­sem­min kir­jas­ton audi­to­rios­sa pide­tyt tuo­kiot jär­jes­te­tään nyt ulkotiloissa. 

–Vih­ko­saa­ren uima­ran­nan leik­ki­ken­täl­lä oli­si kes­ki­viik­ko­na 28. hei­nä­kuu­ta satu­tuo­kio, jota pidän kesä­työn­te­ki­jän kans­sa. Tar­koi­tuk­se­na on aloit­taa kel­lo 12 ja teh­dä kol­me lukua. Suun­ni­tel­mis­sa kel­lo 13 oli­si vii­mei­nen luku, mut­ta kat­so­taan, miten poruk­kaa riit­tää. Tämä luku­ti­lai­suus on pie­nem­pi­muo­toi­sem­pi kuin aiem­min jär­jes­te­tyt satu­tuo­kiot, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti tulee poruk­kaa pai­kal­le, Paak­ka­ri kertoo.