San­ka­ri­koi­ra Kös­si pal­kit­tiin

Sankarikoira Kössi omistajansa Riikka Hernesniemen vierellä palkintotilaisuudessa Helsingissä. Kössi herkutteli heti omalla palkintoluullaan.

Auli Haa­pa­la Haukipudas/Oulu

5-vuo­tias bel­gian­pai­men­koi­ra Kös­si on yksi tämän vuo­den pal­ki­tuis­ta 18 san­ka­ri­koi­ras­ta. Kös­si kävi vas­taa­not­ta­mas­sa pal­kin­non omis­ta­jan­sa Reet­ta Her­nes­nie­men kans­sa vii­me sun­nun­tai­na. Ken­nel­liit­to pal­kit­si san­ka­ri­koi­rat Koi­ra­mes­sut-tapah­tu­mas­sa Mes­su­kes­kuk­ses­sa.  Lisäk­si 21 koi­raa saa kun­nia­mai­nin­nan teke­mäs­tään uro­työs­tä.

San­ka­ri­koi­ran arvon voi saa­da koi­ra, joka on vai­kut­ta­nut mer­kit­tä­väs­ti sii­hen, että yksi tai useam­pi ihmis­hen­ki on pelas­tu­nut.

Reet­ta Her­nes­nie­mi oli vii­me hel­mi­kuus­sa aamu­len­kil­lä Kös­sin kans­sa Tui­ras­sa kuten mones­ti aikai­sem­min­kin. Kes­ken len­kin Reet­ta sai epi­lep­sia­koh­tauk­sen ja tuu­per­tui maa­han. Paik­ka oli syr­jäi­nen, eikä ihmi­siä ollut lähis­töl­lä. Kaa­tues­saan maa­han talu­tus­hih­na irto­si Reet­tan kädes­tä, Kös­si läh­ti pai­kal­ta etem­mäk­si ja hälyyt­ti hauk­ku­mal­la ohi­kul­ke­neen  mie­hen, jon­ka joh­dat­ti emän­tän­sä luok­se. Mies tila­si pai­kal­le ambu­lans­sin.

– Itse en muis­ta tapah­tu­nees­ta mitään. Olen todel­la yllät­ty­nyt ja iloi­nen Kös­sin toi­min­nas­ta, kiit­te­lee Reet­ta. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa hän oli­si voi­nut meneh­tyä ilman Kös­sin neu­vo­kas­ta toi­min­taa.

Apua hälyyt­tä­nyt ohi­kul­ki­ja ja ambu­lans­sin hen­ki­lös­tö vink­ka­si­vat, että Kös­sin uro­työs­tä pitää ilmoit­taa Ken­nel­lii­tol­le. Näin tapah­tui, ja vii­me sun­nun­tai­na Kös­si emän­ti­neen nousi Mes­su­kes­kuk­sen laval­le. Pal­kin­nok­si koi­ra sai pla­kaa­tin lisäk­si herk­ku­ja, muun muas­sa ison kanan­ma­kui­sen luun, jota se alkoi jär­siä heti laval­la.

Hel­sin­kiin Kös­si ja Reet­ta mat­kus­ti­vat hen­ki­lö­au­tol­la Reet­tan äidin Tii­na Hoik­ka­nie­men kans­sa.

Reet­ta on asu­nut lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa ja käy­nyt kou­lu­ja Hau­ki­pu­taal­la, lähem­mäk­si Oulun kes­kus­taa hän muut­ti joi­ta­kin aiko­ja sit­ten.

Min­kä­lai­nen on san­ka­ri­koi­ra Kös­si luon­teel­taan?

– Se on hyvin ener­gi­nen, iloi­nen ja luon­teel­taan vie­lä hyvin pen­tu­mai­nen. Rotun­sa mukai­ses­ti se on aina pai­men­ta­mas­sa. Lenk­kei­lem­me pal­jon ja käym­me koi­ra­puis­tos­sa, ker­too Reet­ta.  Hän sanoo ole­van­sa iloi­nen ja ylpeä, että saa omis­taa täl­lai­sen iha­nan koi­ran.

Ken­nel­lii­tos­sa otet­tiin käyt­töön San­ka­ri­koi­ra-arvo­ni­mi ensim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1997. Eni­ten San­ka­ri­koi­ran arvo­ja on tänä vuon­na myön­net­ty koi­ril­le, jot­ka löy­si­vät apua tar­vit­se­van ihmi­sen. Koi­rat myös pelas­ti­vat ihmis­hen­kiä varoit­ta­mal­la sai­ras­koh­tauk­sis­ta ja hen­gen­vaa­ral­li­sis­ta tilan­teis­ta kuten tuli­pa­los­ta tai häkä­myr­ky­tyk­ses­tä. Ne myös itsen­sä uhra­ten puo­lus­ti­vat ihmi­siä käär­meel­tä ja hir­vel­tä sekä aut­toi­vat pelas­ta­maan ihmi­siä huk­ku­mi­sel­ta.