Päät­tä­jäl­tä: Sinis­tä vai muta­vel­lin rus­ke­aa bio­ta­lout­ta

Suo­mes­sa ja myös Oulun seu­dul­la van­no­taan nyt bio­ta­lou­den nimeen. Bio­ja­los­ta­moi­den usko­taan tuo­van työ­tä ja toi­meen­tu­loa koko maa­kun­nan par­haak­si. Ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta vain har­vat ovat huo­lis­saan. EU:ssa vään­ne­tään edel­leen met­sien käy­tön ilmas­to­vai­ku­tuk­sis­ta ja bio­ener­gian kes­tä­vyys­kri­tee­reis­tä. Kas­va­van met­sän hak­kaa­mi­nen nimit­täin hei­ken­tää hii­li­nie­lua aina, eikä nie­lu ehdi palau­tua ilmas­ton­muu­tok­sen ete­ne­mi­sen kan­nal­ta kriit­ti­ses­sä ajas­sa. Bio­ener­gian kes­tä­vyys­kri­tee­rit liit­ty­vät mm. met­sä­ta­lou­teen tur­ve­mail­la, ja Ran­ta­poh­jan levik­kia­lu­eel­la­han tur­ve­mai­ta riit­tää.

Jot­ta tavoi­tel­tui­hin hak­kuu­mää­riin voi­tai­siin pääs­tä, puun­tuo­tan­toa tur­ve­mail­la pitäi­si lisä­tä mer­kit­tä­väs­ti. Se tar­koit­taa enem­män oji­tuk­sia, lan­noi­tuk­sia ja avo­hak­kui­ta. Märäs­sä ja karus­sa tur­pees­sa puu nimit­täin kas­vaa toi­vot­to­man hitaas­ti. Toi­min­nas­ta syn­ty­vät kiin­toai­ne-, humus- ja ravin­ne­pääs­töt vesis­töi­him­me ovat val­ta­vat. Jo nyt näem­me, kuin­ka Kii­min­ki- ja Kali­men­jois­sa vir­taa syys­sa­tei­den jäl­keen san­kan rus­kea kura­ve­si. Meil­le sano­taan, että vesien­suo­je­lu­ra­ken­teet ovat kun­nos­sa ja joki­var­sien toi­min­ta lakien ja lupien mukais­ta. Näin var­mas­ti onkin, joten voi­daan perus­tel­lus­ti sanoa vesis­tö­jem­me ole­van ihmis­toi­min­nan edes­sä lain­suo­jat­to­mia.

Vii­mei­sin esi­merk­ki Oulun kau­pun­gin toi­min­nas­ta tulee Pyy­ry­väis­suol­ta Kali­me­no­jan valu­ma-alu­eel­ta. Pyy­ry­väis­suo on osit­tain ojit­ta­mat­to­ma­na säi­ly­nyt suo, joko suo­dat­taa ja puh­dis­taa tehok­kaas­ti myös ylä­puo­li­si­aan valu­ma­ve­siä. Nyt Oulun kau­pun­ki on myön­tä­nyt itsel­leen ympä­ris­tö­lu­van ottaa suon luon­non­ti­lai­se­na säi­ly­nyt osa yli­jää­mä­mai­den läji­ty­sa­lu­eek­si. Jat­kos­sa siis siel­tä­kin suun­nal­ta jokeen valuu enem­män muta­vel­liä. Maan­lä­ji­tys ei var­sia­ni­ses­ti lii­ty bio­ta­lou­teen, mut­ta esi­merk­ki kuvaa, kuin­ka uha­na­lais­ta suo­luon­toam­me tuho­taan sää­li­mät­tä ja vesis­töis­täm­me piit­taa­mat­ta.
Met­siäm­me tuli­si käyt­tää siten, että puu saa ansait­se­man­sa arvon ja met­sä­maa tuot­taa meil­le elin­tär­kei­tä eko­sys­tee­mi­pal­ve­lui­ta, kuten puh­das­ta rik­ko­mat­to­mas­sa sam­ma­li­kos­sa suo­dat­tu­nut­ta vet­tä. Bio­ja­los­tuk­sen ja sel­lu­teol­li­suu­den sijaan voi­sim­me haka­ta met­sis­täm­me arvo­pui­ta varo­vai­sil­la poi­min­ta­hak­kuil­la ja jalos­taa ne taloik­si. Maa­il­man­mark­ki­noil­la oli­si kysyn­tää puu­ker­ros­ta­loil­le­kin. Sel­lai­sia ei vaan kura­kos­sa kas­va­vas­ta räkä­män­nys­tä raken­ne­ta.

Esa Aal­to, Kel­lo
kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (vihr.)