Kes­kus­te­lem­me: Kal­man­ki­ven kuo­le­man­ta­pauk­ses­ta

Ran­ta­poh­ja jul­kai­si 7.5.2019 laa­jan ja kiin­nos­ta­van jutun moto­ris­tin kuo­le­mas­ta tör­mäyk­ses­sä kal­man­ki­veen Hols­tin­mäel­lä vuon­na 1893. Asias­ta on saa­ta­vil­la taus­ta­tie­toa, joka antaa tapah­tu­mas­ta var­sin toi­sen­lai­sen kuvan.

Meneh­ty­nyt Karl Art­hur Snell­man (1859–1893) ei ollut kuka tahan­sa nuo­ri mies. Hän kuu­lui vai­ku­tus­val­tai­seen Snell­man-sukuun ja oli jo saa­vut­ta­nut mer­kit­tä­vän ase­man Oulus­sa sota­tuo­ma­ri­na ja v.t. por­mes­ta­ri­na. Karl Art­hu­rin isoi­sä oli Hau­ki­pu­taan luk­ka­ri Ben­ja­min Snell­man (1789–1876) ja isä oulu­lai­nen lai­van­va­rus­ta­ja ja kaup­pias Johan Hen­rik Snell­man (1816–1885). Isäl­lä oli mm. kak­si serk­kua, kum­pi­kin nimel­tään Johan Wil­helm Snell­man. Näis­tä van­hem­pi (1806–1881) ja kuu­lui­sam­pi oli mer­kit­tä­vim­piä val­tio­mie­hiäm­me ja hie­man nuo­rem­pi kai­ma (1809–1881) oli oulu­lai­nen kaup­pa­neu­vos, saha­no­mis­ta­ja, lai­van­va­rus­ta­ja ja ter­va­por­va­ri, joka oli mm. kuu­lui­san pur­je­lai­va Toi­von omis­ta­ja. Tämän kaup­pa­neu­vos Johan Wil­helm Snell­ma­nin puo­li­so oli Johan­na Enbom (1817–1878), jon­ka sisar oli jutun pää­hen­ki­lön äiti, Flo­ra Snell­man s. Enbom (1820–1915).

On sel­vä, että täl­lai­sen mer­kit­tä­vän nuo­ren mie­hen äkil­li­ses­tä kuo­le­mas­ta ker­ro­taan medias­sa. Kysei­nen kuo­lin­päi­vä oli lau­an­tai. Oulun Ilmoi­tus­leh­ti ker­too jutun aivan tuo­reel­taan kes­ki­viik­ko­na 24.5.1893:

“Odot­ta­ma­ton kuo­le­ma. Oulun v.t. kun­nal­lis­por­mes­ta­ri Karl Art­hur Snell­man kuo­li sydä­men hal­vauk­seen vii­me lauwan­tai-ilta­na k:lo 5 tie­nois­sa olles­saan pol­ku­pyö­rä­mat­kal­la Hau­ki­pu­taal­le. Kah­den muun towe­rin kans­sa oli Snell­man läh­te­nyt Oulus­ta k:lo 4 käy­des­sä. Hän oli koko mat­kan ollut iloi­sel­la mie­lel­lä eikä towe­rit olleet min­kään­lais­ta merk­kiä pahoinwoin­tiin tahi muu­ta­kaan epäil­täwää huo­man­neet. Kul­ku oli sen ohes­sa jok­seen­kin hil­jais­ta, sil­lä 13 _ km:n mat­kal­la, jon­ka mat­kan kulut­tua Snell­man sai halwauk­sen, oli wii­vyt­ty noin puo­li­tois­ta tun­tia. Hän oli alku­mat­kan aja­nut towe­rein­sa wälis­sä, waan sit­ten jos­ta­kin syys­tä jää­nyt jäl­kim­mäi­sek­si. Towe­rit kun eivät osan­neet mitään pahaa aavis­taa, aje­li­vat edel­leen huo­li­mat­ta sii­tä, että Snell­man jos­sa­kin tien mut­kas­sa oli jää­nyt näky­mät­tö­miin. Kun wih­doin hän­tä ei alka­nut­kaan näkyä, pala­si toi­nen towe­reis­ta – toi­nen oli kii­vaam­mas­ti ajaen ehti­nyt pal­jon edel­le – hake­maan hän­tä ja löy­si makaa­mas­sa tie­puo­les­sa ilman mitään elon merk­kiä. Kuo­le­ma oli jo sil­loin teh­nyt teh­täwän­sä. Muu­ta­mat talon­po­jat oli­vat näh­neet hänen alla päin aja­van her­mo­ton­na, pol­ku­pyö­rän kier­rel­les­sä sin­ne tän­ne ja wih­doin kaa­tu­van maa­han. Lähim­mäs­tä talos­ta saa­dul­la hewo­sel­la tuo­tiin ruu­mis kau­pun­kiin.”

Snell­man syn­tyi Oulus­sa huh­ti­kuun 14 p:nä 1859. Tuli yli­op­pi­laak­si w. 1879, suo­rit­ti oikeus­tut­kin­non w. 1886, sai wara­tuo­ma­rin arwo­ni­men w. 1889, nimi­tet­tiin Oulun tarkk’ampujapataljoonan sota­tuo­ma­rik­si w. 1890 ja hoi­ti sen ohes­sa hel­mi­kuus­ta w. 1892 Oulun kun­nal­lis­por­mes­ta­rin vir­kaa.”

Jut­tu on luet­ta­vis­sa säh­köi­ses­ti osoit­tees­sa https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/561760?page=2

Rip­pi­kir­jaan nai­ma­ton Karl Art­hur Snell­man oli kir­jat­tu kah­des­taan les­kiäi­tin­sä kans­sa.

Oulun srk:n kuol­lei­den ja hau­dat­tu­jen luet­te­los­sa on niin ikään kuo­lin­syyk­si kir­jat­tu sydän­hal­vaus.

Ker­to­mus moot­to­ri­pyö­räs­tä ja kiveen tör­mäyk­ses­tä ei näy­tä pitä­vän paik­kaan­sa, vaan kysees­sä oli arki­sem­min pol­ku­pyö­rä ja sai­raus­koh­taus. Hyvän tapah­tu­ma­ku­vauk­sen perus­teel­la sydän­hal­vaus ei kui­ten­kaan näy­tä toden­nä­köi­sel­tä kuo­lin­syyl­tä, vaan parem­min tilan­ne sopi­si nopeas­ti eden­nee­seen aivo­ve­ren­vuo­toon.

Jou­ni Kale­va

suku­tut­ki­ja

lää­kä­ri