Ven­kaan tilal­la lyp­se­tään mai­toa kol­man­nes­sa pol­ves­sa

Ylikiimingin HiltukylŠllŠ oleva maitotila Pekka Hallikainen ja Tarja Hallikainen

Teea Tun­tu­ri

Yli­kii­min­ki

Pek­ka Hal­li­kai­nen on ollut Ven­kaan tilan ohjak­sis­sa Yli­kii­min­gin Hil­tu­ky­läl­lä noin 15 vuot­ta. Tar­ja Hal­li­kai­nen tuli tilal­le hie­man myö­hem­min. Tilan on osta­nut Pekan isoi­soi­sä, ja isä on vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa raken­ta­nut uuden nave­tan, jos­sa noin 30 lyp­sä­vää nyt pitää majaan­sa.

Aamu­var­hai­ses­ta

iltaan

Kol­mi­lap­si­sen per­heen äiti ja isä läh­te­vät taval­li­ses­ti aamul­la kuu­den aikaan nave­tal­le.

– Tar­ja tulee sit­ten aiem­min takai­sin sisäl­le lait­ta­maan lap­sia kou­luun. Minä teen hom­mat lop­puun. Illal­la vii­den aikaan aloi­tel­laan illan hom­mat, jot­ka on ylei­sim­min teh­ty­nä sii­nä seit­se­män puo­li kah­dek­san aikaan, tilan isän­tä ker­too.

Nor­mi­päi­vä­nä hom­mat siis suju­vat näin, mut­ta lisäk­si tule­vat poik­keus­ti­lan­teet kuten poi­ji­tuk­set, eläin­lää­kä­rin käyn­nit ja sie­men­nyk­set.

– Olen lyp­sy­kar­ja­ti­lal­li­nen ja kiin­nos­tus eläi­miin ja maa­ta­lou­teen on  ollut aina ole­mas­sa. Täs­sä amma­tis­sa saa olla lähel­lä luon­toa ja osa­na luon­non­kier­toa, Pek­ka Hal­li­kai­nen kuvai­lee.

– Kesä ja syk­sy mene­vät yleen­sä pel­to­töit­ten mer­keis­sä ja tal­vi­kau­te­na on päi­vi­sin rau­hal­li­sem­paa. On koneit­ten huol­to­hom­mia ja rehu­jen siir­tä­mis­tä pel­lol­ta nave­tal­le, hän jat­kaa.

Ven­kaan tilal­la työs­ken­te­le­vät Tar­ja ja Pek­ka Hal­li­kai­nen.

Tilat vähe­ne­vät,

mai­don mää­rä ei

 Yli­kii­min­gis­sä on täl­lä het­kel­lä kaik­ki­aan noin 20 lyp­sy­kar­ja­ti­laa. Vie­lä 70-luvul­la tilo­ja oli 415 ja 1980-luvun puo­li­vä­lis­sä 177, jon­ka jäl­keen lyp­sy­kar­ja­ti­lo­jen mää­rä on nopeas­ti tip­pu­nut. 1990-luvun alus­sa mai­to­ti­lo­ja oli Yli­kii­min­gis­sä enää 119 ja 2008 noin 30.

Lyp­se­tyn mai­don mää­rä on kui­ten­kin pysy­nyt ennal­laan vuo­si­kym­men­ten ajan, sil­lä tila­koot ovat vuo­si­kym­me­nien aika­na hivut­tau­tu­neet pik­ku­hil­jaa ylös­päin ja kes­ki­tuo­tos on samal­la kas­va­nut tie­don lisään­tyes­sä ja muun muas­sa ruo­kin­nan kehit­tyes­sä.

Par­haim­mil­laan 80-luvun puo­li­vä­lis­sä mai­toa tuo­tet­tiin Yli­kii­min­gin alu­eel­la lähem­mäs 5,5, mil­joo­naa lit­raa, täl­lä het­kel­lä mää­rä on edel­leen rei­lut 4,5 mil­joo­naa lit­raa.
– Lyp­sy­kar­ja­puo­lel­la kehi­tys on men­nyt 2000-luvul­la val­ta­vas­ti eteen­päin. Vuo­si­tu­han­nen alus­sa näin ensim­mäi­set lyp­sy­ro­bo­tit Ruot­sis­sa, nyt nii­tä on joka kun­nas­sa, Hal­li­kai­nen ker­too.
Myös säi­lö­re­hun kor­juu­tek­niik­ka ja tehok­kuus ovat kehit­ty­neet huo­mat­ta­vas­ti.

Koko­nai­suus on
hal­lit­ta­va

Uut­ta tie­toa vil­je­li­jät ime­vät ammat­ti­leh­dis­tä, mei­je­rei­den jär­jes­tä­mis­tä kou­lu­tuk­sis­ta, neu­von­ta­jär­jes­töil­tä sekä toi­sil­ta vil­je­li­jöil­tä.
– Työ on paras opet­ta­ja, eikä samaa vir­het­tä kan­na­ta teh­dä kah­des­ti. Vai­kein­ta täs­sä hom­mas­sa on koko­nai­suu­den hal­lin­ta pape­ri­töi­neen. Eläin­ten ter­vey­den­hoi­to ja ruo­kin­ta sekä mai­don­tuo­tan­non pro­ses­si ovat tark­kaa puu­haa. Kesän pel­to­töi­den jär­jes­te­ly vaa­tii myös osaa­mis­ta.
Kii­re­ai­koi­hin tiloil­la käy­te­tään apu­työ­voi­maa. Myös yhteis­työ­tä eri tilo­jen kes­ken teh­dään ja koneet ovat osin yhtei­so­mis­tuk­ses­sa.
Hal­li­kai­nen on aktii­vi­ses­ti muka­na MTK:n pai­kal­lis­toi­min­nas­sa sekä mei­je­rin eli Poh­jo­lan mai­don toi­min­nas­sa.
– Näin pää­see vai­kut­ta­maan yhtei­sis­sä asiois­sa ja ikään­kuin pois omas­ta nave­tas­ta ja voi kat­soa tilaa ulko­puo­lel­ta. Näh­dä tois­ten toi­min­taa ja saa­da hyviä vink­ke­jä sii­tä, miten omaa työ­tä voi kehit­tää eteen­päin.
Seu­raa­van ker­ran Ven­kaan tilan väkeä voi jutut­taa Rus­kon City­mar­ke­tis­sa, jos­sa he ovat Valion tuot­ta­ji­na esit­te­le­mäs­sä toi­min­taan­sa ja tuot­tei­taan hel­mi­kuun 17. Päi­vä­nä