Kesäbörni
kukkeimmillaan

Rantapohja 25.6.

Juhannus takana. Tämä on se ensimmäinen etappipaikka, kun normi-ihmisestä tuntuu, että kesä livahtaa käsistä. Tänäkin vuonnakin se pentele yllättää ja juoksee edelle. Juuri, kun olet rynnistänyt kaksin käsin kesäpuuhiin, se onkin jo puolessa.

Tekemättä on rivi vanhoja ja raito uusia askareita. Tai tässä vaiheessahan kesäisen aikakauslehden lukeminenkin alkaa tuntua syytteeltä. Unelmia tai tarkemmin sanottuna tarpeellisia ja jopa pakollisia hankkeita on kompostiin saakka. Ikävää vain, että tekemättömät tarpeelliset hankkeet kompostoituvat hitaasti.

Auttaisikohan, jos ottaisikin ensi kesänä loman jo toukokuun ja kesäkuun jamaan? Siinä ehtisi jonottaa laudat ja naulat, mullat ja siemenet, haravat ja lapiot ja varaukset kesäkultturelleihin rientoihin.

— Sitten ehtisi uupua jo ennen syyskuun loppua, keskikesän kriisiin romahtanut lähimmäinen tuskaili. Oli poloinen jo juhannuksena syysloman tarpeessa.

— Josko sittenkin tarvitset vain saattohoitoa kesän ohitukseen ja syksyn saapumiseen, epäilin. Viisastelin vielä muka osaavampana, että loma on aikapommi, jos se on urakkaluettelo tai lukujärjestys.

Kaveri pääsi niskan päälle ja muistutti puolestaan: — Älä puhu lukujärjestyksestä. Kouluajasta muistuu mieleen vain ajelehtiminen tekemisestä toiseen. Kun satoi, ei viitsinyt lähteä kavereille, mutta silloin saattoi ahmia romaanin. Jos ei ollut sadetta, teki jotain muuta. Ainakin siinä jollakin tapaa kupsehti täysi-ikäiseksi, jos ei kasvanutkaan aikuiseksi.

Oikein, kun muistelee, takana on kesätöitä, jotka täyttäisivät kukkean keski-iän lukemat. Josko siis siirtyisi synninpäästöä anellen haudattujen haaveiden heinäkuuhun ja antaisi kesän viedä. Onko minusta neuvojaksi:

— Ei taatusti, mutta useamman kesäbörnin kokeneena haen tässä vertaistukea. Kerro, minkä kesähaaveen keski-ikäistymistä teillä tänä kesänä vietetään.

Leena Takaluoma

Jaa artikkeli: