Jättipotin perässä

Rantapohja 31.7.

Pitkän harkinnan jälkeen liityin viime viikolla joukkoon, johon 70 % suomalaisista kertoo kuuluvansa: laitoin elämäni ensimmäisen lottorivin vetämään.

Vaati pitkän kypsyttelyn, ennen kuin päätin lähteä mukaan ruljanssiin. Ihan oman mielenrauhani vuoksi olen joutunut tekemään itselleni pari pelisääntöä selväksi. Yksi huolella valittu vakiorivi kerran viikossa saa luvan riittää. Lisäriveihin ja muihin arpapeleihin en koske. Ja mikäli lotto jää joskus tekemättä, en aio katsoa viikon tuloksia. Sitä unettomien öiden määrää, jos oma rivi satuttaisiin arpomaan juuri sillä viikolla kun lottoaminen jää välistä!

Ei sillä, että se kovin todennäköistä olisi. Mahdollisuus voittaa pääpotti on 0,0000065 prosenttia – niin pieni luku, että sitä on vaikea edes käsittää. Siitä huolimatta miljoonat suomalaiset odottavat viikon oikeaa riviä silmä kovana ja elättelevät mielessään pientä toivetta: jospa sittenkin.

Niin teen nyt minäkin. Siitä jännityksestä olen valmis maksamaan opiskelijabudjetistani euron viikossa. Monelle se ei kuitenkaan riitä. Arpapelien maailmaan on helppo jäädä koukkuun: voitto voi aina olla seuraavan veikkausrivin, raaputusarvan tai hedelmäpelin päässä. Tai ehkä seuraavan. Pienistä summista kasvaa huomaamatta suuri lovi omaan talouteen, ja moni unohtaa, että onpa kyseessä sitten ensimmäinen tai kahdeskymmenes arpa, mahdollisuus suureen voittoon on aina sama – pieni. Harvassa ovat ne, jotka tienaavat enemmän kuin häviävät.

Suomessa on arviolta noin 130 000 ihmistä, jotka kärsivät jonkinlaisesta rahapeliongelmasta. Pelkästään lottoamiseen suomalaiset käyttivät vuonna 2010 468,9 miljoonaa euroa. Jos jokainen laittaisi arpapeleihin käyttämänsä rahat talteen sukanvarteen tai pankkipossuun, vuosikymmenessä tai parissa monia odottaisi melkoinen jättipotti.

Elina Salmu

Jaa artikkeli: