Kiusaa­mi­sen ehkäi­sy on van­hem­pien­kin asia

Näin kou­lu­jen alkaes­sa soi­si, että se ei taas nousi­si otsi­koi­hin ja kes­kus­te­lu­jen aiheek­si. Kou­lu­kiusaa­mi­nen. Mut­ta siel­tä se vain tulee joka vuo­si. Sanaan on jo turtunut.

Elo­kuun alku­puo­len päi­vi­nä moni lap­si pel­kää kou­luun menoa kiusaa­jien takia ja kiusaa­mi­sen vai­ku­tuk­set voi­vat ulot­tua vuo­si­kym­me­nien päähän.

Kiusaa­mi­nen on jokin pirul­li­nen piir­re ihmis­luon­nos­sa, eikä meis­tä kukaan ole sääs­ty­nyt sil­tä. Olem­me olleet kiusaa­jan tai kiusa­tun roo­lis­sa tai molem­mis­sa. Ehkä olem­me seu­ran­neet kiusaa­mis­ta sii­hen puuttumatta.

Las­ta ei tai­da pal­jon loh­dut­taa, jos hänel­le ker­ro­taan, että myös aikui­set kiusaa­vat toi­si­aan. Moni aikui­nen kat­soo oikeu­dek­seen pii­na­ta hei­kom­mak­si kat­so­maan­sa työ­pai­kal­la, har­ras­tusyh­tei­sös­sä tai muus­sa yhtey­des­sä. Kiusaa­mi­sel­la voi­daan yrit­tää koros­taa omaa erin­omai­suut­ta ja var­mis­tel­la ase­mia kul­loi­sen­kin yhtei­sön “nok­ki­mis­jär­jes­tyk­ses­sä”. Työ­pai­koil­la on pahin­ta, jos kiusaa­ja on esi­mies. Jos­kus kuu­lee, että opet­ta­ja on kiusan­nut oppilastaan.

Toi­si­naan käy mie­les­sä, että kiusaa­mis­ta osa­taan har­ras­taa val­tioit­ten tasol­la­kin. Useim­mi­ten isom­pi kiusaa pie­nem­pään­sä mah­ti­aan näyttääkseen.

Tie­to­tek­niik­ka on mah­dol­lis­ta­nut kiusaa­mi­sen jat­ku­mi­sen kou­lu- ja työ­päi­vien jäl­keen­kin. Somes­sa kiusaa­mi­nen voi­daan teh­dä lähes ano­nyy­mis­ti. Vain kiusaa­jan mie­li­ku­vi­tus on siel­lä raja­na kiusaa­mi­sen muo­doil­le ja hienovaraisuuksille.

Opet­ta­jien pää­asial­li­nen teh­tä­vä kou­luis­sa lie­nee opet­ta­mi­nen, mut­ta vas­tuu on tain­nut siir­tyä vuo­si­kym­men­ten mit­taan yhä enem­män kas­va­tuk­sen ja jär­jes­tyk­sen­pi­don puo­lel­le. Opet­ta­jien on tie­ten­kin puu­tut­ta­va kiusaa­mi­seen, mut­ta kyl­lä perim­mäi­nen vas­tuu on vanhemmilla.

Pek­ka Keväjärvi