Koke­nut hil­la­mies ei kehu vuo­den satoa

Kui­va­nie­me­läi­nen Kau­ko Juop­pe­ri ei osai­si olla pois met­sis­tä ja soil­ta. Tämä kol­men kilon saa­lis on tiis­tain tuo­tos. Sil­loin riit­ti muu­ta­man tun­nin pii­pah­dus lähi­suol­la, kos­ka taka­na oli satei­ta ja met­sä oli mär­kä.

Lee­na Taka­luo­ma
Kui­va­nie­mi

Kui­va­nie­me­läi­sel­lä Kau­ko Juop­pe­ril­la on koos­sa liki 30 kilon saa­lis soi­den kul­taa. Se saa monen kateel­li­sek­si, mut­ta Juop­pe­ri ei ylis­tä hil­la­vuot­ta. Hän suun­nis­taa tänä kesä­nä kor­piin. Syy­nä on hil­lan laa­tu.
– Paras­laa­tui­nen hil­la löy­tyy nyt kor­pi­soil­ta. Avo­soil­la hil­laa ei oikeas­taan ole ja se, mikä on, on huo­no­laa­tuis­ta.
Kyl­mä alku­ke­sä on vii­vyt­tä­nyt sadon kyp­sy­mis­tä ja kor­pi­pai­kois­sa osa hil­lois­ta on vie­lä raa­ko­ja. Se saa Juop­pe­ri­kin usko­maan, että hän ehtii vie­lä nos­ta­maan vuo­den tulok­sen 40– 50 kiloon, mut­ta ei juu­ri enem­pään.
– Tänä vuon­na ei tule yli sadan kilon saa­lis­ta niin kuin vii­me vuon­na, hän kuvaa kesän satoa

Koti­kent­täe­tu ja
innos­tus aut­ta­vat

Kau­ko Juop­pe­rin saa­lii­siin yltää vain kovan luo­kan hil­las­ta­ja. Hänen saa­lis­taan paran­taa hyvä koti­kent­täe­tu ja ”suku­ra­si­te”.
– Kun en osaa pois­kaan olla, kul­jen mar­jas­sa ja met­sil­lä, aika laa­jal­la alu­eel­la Juop­pe­ri tuu­maa.
– Maas­tot ovat tul­leet tutuk­si koi­ran kans­sa met­sil­lä kul­kies­sa. Ja oikeas­taan minul­la tai­taa olla hil­las­tus gee­neis­sä­kin.
Kui­va­nie­men Koi­vu­nie­mes­sä vart­tu­nut Juop­pe­ri uskoo olleen­sa ensim­mäi­sen ker­ran hil­la­suol­la vaip­pai­käi­se­nä lap­se­na.
Per­hees­sä oli mal­li, että hil­la-aika­na äiti Mart­ta ja isä Arvi las­ta­si­vat koko per­heen trak­to­rin laval­le ja huraut­ti­vat lähi­seu­dun soil­le. Päi­vä oli niin pit­kä, että pel­kil­lä eväil­lä ei sel­vit­ty, vaan lap­sia var­ten muka­na oli telt­ta. Sii­nä sai käväis­tä mar­jas­tusu­ra­kan lomas­sa nuk­ku­mas­sa väsy­mys­tä pois. Omaa rahaa lap­set eivät suol­ta poi­mi­neet, mut­ta koko per­heen ruo­ka­pöy­däs­sä mar­ja­vuo­den tuot­to näkyi muo­dos­sa tai toi­ses­sa.

Hin­ta­ta­so parin kym­pin luo­kas­sa

Nyky­ään Kau­ko Juop­pe­ri poi­mii sekä omik­si tar­peik­si että myyn­tiin. Hänen myyn­ti­mar­jan­sa mene­vät pää­sään­töi­ses­ti tutuil­le yksi­tyi­sil­le osta­jil­le.
– Sel­lais­ta 20 euron kilo­hin­taa olen pitä­nyt. Se on sama kuin vii­me vuon­na­kin, ja sitä hin­nat näyt­tä­vät ole­van tori.fi:säkin. Koti­kent­täe­tu aut­taa, että ei tar­vi tur­haan pit­kin soi­ta juok­sen­nel­la, eikä päi­vä mene etsin­näs­sä, mut­ta ei täs­sä sil­ti juu­ri tun­ti­pal­koil­le pää­se.
Hil­las­tus­kau­te­na Kau­ko Juop­pe­rin kel­lo soi aamu­yöl­lä nel­jän tie­noil­la. Vii­del­tä hän suun­nis­taa jo suol­le. Jos hyvä mar­jak­ko löy­tyy, ”työ­päi­vä” voi venäh­tää yhdek­sän­tun­ti­sek­sin. Hyväl­lä ilmal­la met­sis­sä kul­kee taas mie­lik­seen jo oman hyvin­voin­nin­kin vuok­si, sil­lä aina voi käy­dä niin, että on pidet­tä­vä roku­li­päi­vää satei­den vuok­si.