Han­na Iko­nen kir­joit­ti surun pape­ril­le

Tui­ja Jär­ve­lä-Uusi­ta­lo

Han­na Iko­sen kir­joit­ta­ma Pala tai­vas­ta jul­kais­taan tänään lau­an­tai­na. Kir­ja on hau­ki­pu­taa­lais­syn­tyi­sen, nykyi­sen iiläi­sen Iko­sen sel­viy­ty­mis­ta­ri­na, jol­la hän halu­aa aut­taa mui­ta.
– Haluan olla esi­merk­ki sii­tä, että ras­kais­ta­kin asiois­ta voi sel­vi­tä ja nii­den kans­sa voi oppia elä­mään.

Äiti ja poi­ka huusi­vat tahoil­laan

Han­na Iko­sen puo­li­so Kim­mo meneh­tyi sydän­koh­tauk­seen 37-vuo­ti­aa­na seit­se­män vuot­ta sit­ten. Han­na oli tuol­loin 34-vuo­tias. Paris­kun­ta oli ehti­nyt olla yhdes­sä 20 vuot­ta. Hei­dän poi­kan­sa, tuol­loin 15-vuo­tias Hen­ry oli sai­raus­koh­tauk­sen sat­tues­sa isän­sä kans­sa kak­sis­taan koto­na ja soit­ti täl­le ambu­lans­sin.

Kuo­le­mas­ta seu­ra­si aika, jol­loin äiti ja poi­ka huusi­vat tahoil­laan tai­vaal­le sät­tien ja rai­vo­ten, mik­si puo­li­so ja isä oli jät­tä­nyt. Äiti onnek­si näki poi­kan­sa tus­kan ja sai hänel­le tera­pia-apua. Omaa tus­kaan­sa hän pii­lot­te­li kai­kil­ta lähim­mil­tään.
– Sain paniik­ki­koh­tauk­sia ja pel­kä­sin kuo­le­maa, huusin, itkin ja hen­gi­tin pape­ri­pus­siin. Sil­ti esi­tin vah­vaa, eikä kukaan tien­nyt tus­kaa­ni. Ystä­vil­le­kin valeh­te­lin vain nuk­ku­nee­ni huo­nos­ti. Halusin suo­jel­la Hen­ryä. Samal­la lail­la Hen­ry eli omaa elä­mään­sä ja suo­je­li minua tus­kal­taan. Hän halusi näyt­tää isäl­leen, että pär­jää kyl­lä.

Äiti ja poi­ka ajau­tui­vat eril­leen noin nel­jäk­si vuo­dek­si. Lopul­ta äiti havah­tui, että poi­ka aje­leh­tii elä­mäs­sään tyh­jän pääl­lä. Äiti kut­sui pojan luok­seen puhu­maan läpi­käy­dys­tä.
– Sii­hen asti en ollut edes kysy­nyt Hen­ryl­tä vii­mei­ses­tä illas­ta, sii­tä mitä Kim­mo sanoi, oli­ko hän tus­kai­nen ja muu­ta vas­taa­va. Koko ilta oli minul­le mys­ti­nen, mut­ta en halun­nut kysyä sii­tä, kos­ka luu­lin siten suo­je­le­va­ni Hen­ryä.

Tuos­ta kes­kus­te­luil­las­ta alkoi tapah­tu­ma­ket­ju, jon­ka osa nyt jul­kais­ta­va kir­ja­kin on. Han­na ker­toi tari­nan­sa Suo­mi­LO­VE-ohjel­man tuo­tan­to­yh­tiöl­le, joka valit­si parin mukaan ohjel­maan. Art­tu Vis­ka­ri saa­pui vii­me kesä­nä Olha­vaan yllä­tyk­se­nä Hen­ryl­le lau­la­maan tämän voi­ma­bii­sin Mök­ki­tie. Jak­so esi­tet­tiin tele­vi­sios­sa vii­me jou­lu­aat­to­na.

Han­na sanoi ohjel­mas­sa kir­joit­ta­van­sa vie­lä jos­kus kir­jan “täs­tä kai­kes­ta”. Kir­ja syn­tyi­kin sen jäl­keen vauh­dil­la, sil­lä muis­tiin­pa­not sitä var­ten oli­vat jo val­mii­na.
– Ystä­vä toi Kim­mon kuo­le­man jäl­keen tyh­jän kir­jan, johon aloin kir­joit­taa teks­te­jä kuo­le­mas­ta ja sen jäl­kei­ses­tä ajas­ta. Olen kir­joit­ta­nut aina salaa, muun muas­sa lau­lun sano­ja, mut­ta kaik­ki aikai­sem­mat kir­joi­tuk­se­ni olen nakan­nut lei­vi­nuu­niin.

Entis­tä vah­vem­pi­na eteen­päin

Kir­ja läh­tee liik­keel­le syn­kis­tä kuo­le­man tun­nel­mis­ta. Mat­kal­la kul­je­taan muun muas­sa bile-Han­nan muka­na baa­reis­sa ja pää­dy­tään nyky­ti­laan, jos­sa sekä äidin että pojan asiat ovat kun­nos­sa.
– Nyt kul­jem­me kau­niit muis­tot tas­kuis­sam­me entis­tä vah­vem­pi­na ihmi­si­nä.

Han­nal­la on uusi puo­li­so ja uusi ammat­ti.
– Jat­kan syk­syl­lä sosio­no­mio­pin­to­ja­ni. Val­mis­tut­tua­ni minul­la on entis­tä parem­mat val­miu­det toi­mia ver­tais­tu­ki­hen­ki­lö­nä.

Hen­ry ajaa rek­kaa ja on aloit­ta­nut uudel­leen jok­kik­sen, jota hän har­ras­ti aikoi­naan yhdes­sä isän­sä kans­sa.
– Hen­ry on perus­ta­nut isän­sä muis­tok­si Kip­pa­ri Racing Tea­min ja käy­nyt jo kah­det kisat, jois­sa molem­mis­sa hän oli kol­mas.

Pala tai­vas­ta on Han­na Iko­sen oma­kus­tan­ne­jul­kai­su. Hen­na Eklund on huo­leh­ti­nut teks­tin oikein­kir­joi­tuk­ses­ta, muu­toin teks­ti on Iko­sen omaa.
Pala tai­vas­ta -kir­jan jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus on tänään lau­an­tai­na Sini­kaar­teen myy­mä­läs­sä Oulus­sa kel­lo 12–15. Kir­jaa voi tila­ta muun muas­sa net­tio­soit­teen hannamaaria.fi kaut­ta. Myös Kir­ja­vä­li­tys on otta­nut kir­jan väli­tet­tä­väk­si.